Ateisti ei voi "oikeutetusti" tietää mitään

Ateisti Richard Dawkins ei voi oikeuttaa uskoaan tiedollisesti mihinkään. Tämä on ironista, sillä Dawkins ja ateistit ovat hyökänneet kristinuskoa vastaan nimenomaan tieteen nimissä. Tieteen, jonka tiedollista luonnetta he eivät pysty oikeuttamaan omasta 'uskonnollisesta' lähtökohdastaan käsin. Seuraavaksi selitän, miksi näin on.

Tieto tarkoittaa uskomusta, joka on oikeutettu ja siten tosi. Jotta voimme tietää jotain tulee meidän uskoa (olettaa) tiettyjä asioita, jotta oikeutuksemme saa tiedollisen merkityksen. Jotta tieto olisi oikeutettu, tulee olettaa, että logiikan lait ovat päteviä, sekä havainnot ja järjen päätelmät ovat luotettavia. Jotta voimme oikeuttaa logiikan lait, havainnot ja järjen päätelmät tulee meidän olettaa, että maailmankaikkeus on järkiperäisesti ymmärrettävä. Jotta maailmankaikkeus olisi järkiperäisesti ymmärrettävä, niin meidän tulee olettaa, että sillä on järjestys, jota ihmismieli pystyy ymmärtämään. 

Tämäkään ei vielä riitä tiedolliseen oikeutukseen, vaan meidän tulee vielä olettaa se, että älylliset kykymme (havainnot, järjen päätelmät) toimivat tarkoituksenmukaisesti totuuden löytämisen näkökulmasta. Toisin sanoen, älyllisten kykyjemme tulee toimia niin, että ne tavoittavat todellisuuden todellisen tilan. 

Esimerkiksi Matrix-elokuvassa ihmiset oli kytketty letkuihin ja heidän aivoihin vaikutettiin niin, että he luulivat elävänsä normaalia elämää, vaikka kaikki se mitä he havaitsivat ja kokivat, oli vain virtuaalitodellisuutta. Matrix-elokuva on esimerkki siitä, että jos emme voi oikeuttaa sitä lähtöoletusta, että älylliset kykymme tavoittavat todellisuuden todellisen tilan, niin emme voi oikeutetusti luottaa siihen, että havaintomme ja päätelmämme ovat kosketuksissa todellisuuteen. Matrix-elokuvassa virtuaalitodellisuudessa eläneiden ihmisten havainnot eivät tavoittaneet todellisuuden todellista tilaa. 

Miten Matrixissa elävä ihminen voisi tietää, että hän elää virtuaalitodellisuudessa, eikä mikään mitä hän näkee tai kokee ole todellista? Hänen älylliset kyvyt tavoittavat (kykenevät havainnoimaan) vain virtuaalitodellisuuden, näin hänellä ei ole havaintojensa kautta mahdollisuutta osoittaa ettei hän ole kosketuksissa todellisuuteen. Toisin sanoen miten Matrixissa elävä voisi osoittaa, että se mitä hän näkee, kokee ja päättelee olisi totta? Sillä mitään mitä hän näkee tai kokee ei tapahdu oikeasti, eikä todellisuudessa. Tällöin hän ei voi nojautua älyllisiin kykyihinsä yrittäessään osoittaa älyllisten kykyjensä luotettavuutta totuuden saavuttamisen näkökulmasta. 

Professori Tapio Puolimatka toteaa hyvin kirjassaan ’Usko, Tiede ja Evoluutio’ (s.596): 

”se, että maailma ilmenee tietyllä tavalla järjestyneenä, ei anna tiedollisia takeita siitä, millainen maailma todella on, jos havaintokyky ei toimi sellaisella tavalla, että se antaa useimmissa tapauksissa luotettavan kuvan todellisuudesta.” 

Täysin saman ongelman edessä on aikamme naturalistinen (kehitysopillinen) todellisuuskäsitys, jonka mukaan maailmankaikkeus ja ihmismieli ovat seurausta ohjaamattomasta, sokeasta ja päämäärättömästä sattumanvaraisesta prosessista. Jos ihmisjärki on ohjaamattoman ja sokean luonnonvalinnan tuote, sen tuottamia uskomuksia ei voida pitää luotettavina, koska luonnonvalinta ei ole kiinnostunut uskomusten totuudesta, vaan ainoastaan käyttäytymisestä. 

Harvardin yliopiston evoluutiopsykologi Steven Pinker: 

”aivomme ovat muotoutuneet selviämistä - ei totuutta - varten. Joskus totuus on hyödyllinen sopeuma, joskus taas ei”.

Luonnonvalinta ei takaa älyllisten kykyjen luotettavuutta, koska luonnonvalinta ei kohdistu uskomusten sisältöön vaan käyttäytymiseen. Näin uskomusten sisällöt voivat olla täysin harhaanjohtavia ja toiminta voi silti ohjautua niin, että eliö säilyy hengissä. Tämä johtuu siitä, että naturalistisen käsityksen mukaan käyttäytymistä eivät ohjaa uskomusten sisällöt, vaan aivojen hermosolujen sähkökemialliset reaktiot, jotka ovat uskomusten biologisena perustana. 

Näin naturalistisen todellisuuskäsityksen pohjalta ei ole perusteita luottaa siihen, että ihmisen älylliset kyvyt toimisivat tarkoituksenmukaisesti totuuden saavuttamisen näkökulmasta. Koska naturalistisen lähtökohdan valossa ihmisjärki voi yhtä hyvin toimia epätarkoituksenmukaisesti, kuin tarkoituksenmukaisesti totuuden saavuttamisen näkökulmasta, niin siksi kaikki tästä lähtökohdasta tehdyt perustelut ovat hyödyttömiä tiedon kannalta.

En väite ettei ateistit voi tietää mitään. Tietysti he kykenevät tietämään asioita, koska ovat Jumalan luomia ihmisiä ja elävät Jumalan luomassa todellisuudessa. Pointti on siinä, ettei heidän ateistinen maailmankatsomuksensa anna perusteita ja oikeutusta luottaa havaintoihin ja järjen päätelmiin. Tämän vuoksi ateistit lainaavatkin (tietämättään) oikeutuksen havaintojen luotettavuudelle Raamatun ilmoituksesta. 'Lainausta' helpottaa se tosiasia, että länsimaissa on kristillinen perusta. Ilman tätä perustaa, ei moderni luonnontiede olisi noussut kukoistukseensa.

Me voimme oikeuttaa älyllisten kykyjen tavoittavan totuuden, vain jos älylliset kykymme toimivat tarkoituksenmukaisesti niille sopivassa ympäristössä. Tämän tarkoituksenmukaisuuden voimme oikeutetusti olettaa vain siitä lähtökohdasta, että uskomme kaikkitietävän ja äärettömän älykkään olennon luoneen maailmankaikkeuden ja ihmisen jotain tarkoitusta varten. Vain se oikeuttaa luottamuksemme älyllisiin kykyihimme, että uskomme ihmismielen ja maailmankaikkeuden olevan saman Luojan luomuksia ja että Luoja loi maailmankaikkeuden sellaiseksi, että ihminen voi sitä ymmärtää. 

Raamatun mukaan Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen ja antanut ihmiselle maailman hallintavallan. Tässä valossa meillä on oikeutettu syy olettaa, että Jumalan kuvaksi luodulla ihmisellä on kyky tavoittaa tarkoituksenmukaisella tavalla Jumalan luoman maailmankaikkeuden todellisuus. Vain jos maailmankaikkeuden rakenne on luotu sellaiseksi, että se avautuu ihmisjärjelle, niin meillä on perusta luottaa järkemme toimivan oikein tässä ympäristössä. Vain se, että ihminen on luotu kaikkitietävän Jumalan kuvaksi, tarjoaa oikeutuksen luottaa siihen, että havainnointikykymme tavoittaa todellisuuden. Vain Raamatun ilmoitus tarjoaa ne lähtökohdat joidenka pohjalta voimme oikeuttaa tiedolliset uskomuksemme.

Todellisuuden perusta on informaatiossa

Kosmologi Syksy Räsänen kirjoitti Ylellä: 

”kvanttifysiikasta on tullut elektroniikan ja kemian - oleellisesti siis kaiken nykyteknologian – pohja.” 

Räsänen edustaa fysikalismia, jonka mukaan todellisuus koostuu pohjimmiltaan aineesta ja energiasta, ja olioilla on vain fysikaalisia ominaisuuksia. Fysikalismin mukaan todellisuus on selitettävissä fysiikan valossa, sillä kaikki pohjautuu perimmältään fysiikkaan. Onko näin luonnontieteen valossa?  

Jos on ominaisuus, jonka alkuperää ei voida selittää fysiikan kautta, niin se myös kumoaa fysikalismin todellisuuden perimmäisenä selityksenä. Onko tällaista ominaisuutta? Kyllä on, elämä.

Solu on elämän perusyksikkö ja solussa oleellisinta on geneettinen informaatio (koodikieli), joka on tallennettu DNA:n rakenteeseen. Esimerkiksi ihmisessä on yli 100 biljoonaa solua ja jokaisessa solussa on enemmän informaatiota kuin Yhdysvaltain kongressin kirjastossa. Tunnettu fyysikko Paul Davies on sanonut, että 

”elämän salaisuus ei ole varsinaisesti kemiallisissa aineksissa, vaan molekyylien loogisessa rakenteessa ja toiminnallisessa järjestyksessä.. Kuten supertietokone elämä on informaation käsittelyjärjestelmä.. Se mikä on elävän solun todellinen mysteeri, on ohjelmisto, ei laitteisto.. ei tunneta fysiikan lakia, joka pystyisi luomaan informaatiota tyhjästä.” (New Scientist 18.9.1999). 

Nykytietämyksen valossa luonnontiede onkin informaatiotiedettä sanan syvimmässä merkityksessä. Bioprosessitekniikan professori Matti Leisola on kirjoittanut; 

”kuka kirjoitti DNA:n funktionaalisen informaation? Luonnontiede ei anna siihen vastausta. Kokemuksesta tiedämme, että informaation takana on aina älykäs lähde” (Leisola 2013).

Toiminnallinen informaatio (koodikieli) perustuu aina sopimukseen kieliopista, jonka kautta koodi voidaan tulkita (purkaa). Koodikieli on siten aina perimmältään mielen tuote. Mikä selittää elämän informaation ja kokemuksemme toiminnallisen informaation alkuperästä?

”Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä” (Hebr.11:3).

Raamatun mukaan maailma on rakennettu Jumalan puheen, eli kielen kautta. Tämän perusteella odottaisimme löytävämme myös jälkiä tästä Jumalan puheesta. Ja juuri tämän me löydämme, sillä löydämme mitä nerokkaimman koodikielen, kaikesta missä on elämää. Raamatun valossa voimme ymmärtää miksi elämän oleellisin tuntomerkki on informaatiossa ja miksi kaikki kokemukset informaation luonteesta viittaavat älykkääseen alkuperään.

Seuraavalla videolla puhun aihetta sivuten siitä, kuinka Charles Darwinin tutkimusmetodi tukee luomisoppia. Videon kesto 11 min.

Evoluutio-kirjan kriittinen tarkastelu - Osa 1

Jani Kaaro on kirjoittanut kirjan ”Evoluutio”. 

Kirja on saanut Tieto-Lauri palkinnon, sekä tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon. Teos on saanut arvostusta osakseen. Kirja on lapsille suunnattu ja takakannessa todetaan:

”Evoluutio-kirjasta lapsi saa selkeän käsityksen siitä, mitä geenit ovat, mitä evoluutio oikeasti tarkoittaa ja mitä DNA on.”

Koska kirjan tarkoitus on kertoa lapsille mitä evoluutio oikeasti tarkoittaa, niin siksi se on syytä tutkia ja arvostella kriittisesti. Kirja sisältää neljä osiota joista jokaisesta teen oman kirjoituksen. Ensimmäisen osan aihe on ”mitä on evoluutio”.

Sivulla 10 alaotsikolla: Myyttejä maailman, eläinten ja ihmisten synnystä, kirjassa todetaan:

”Myytit ovat ihmisten mielikuvituksen tuotetta ja toinen toistaan kekseliäämpiä. Useimmissa tarinoissa maailman synnyttää jumala tai jokin muu yliluonnollinen olento, joka voi esiintyä myös eläimen hahmossa.”

Sitten kirja esittelee neljä näkemystä maailman synnystä, joita se pitää myytteinä. Afrikkalaisen Bakuba-heimon tarinan jossa Mbombo jumala oksentaa maailman. Pohjois-Amerikan intiaanien tarinan jossa suuri kilpikonna kantoi maailmaa kuorensa päällä. Kalevalan tarinan sotkan munista joista syntyy maailma. Kirja liittää näiden satutarinoiden joukkoon myös Raamatun luomiskertomuksen. On täysin virheellistä liittää Raamatun luomiskertomus näiden satujen joukkoon, koska ne eroavat ratkaisevasti toisistaan. Tarkoitan sitä, että edellä mainitut kolme satua eivät saa mitään vahvistusta luonnontieteen havainnoista. Sen sijaan luonnontieteen havainnot vahvistavat mitä selkeimmin Raamatun luomiskertomuksen. Tästä enemmän, tuonnempana.

Huomioitavaa on myös se, että kirja ei liitä myyttien joukkoon tarinaa maailmankaikkeuden synnystä itsestään tyhjästä, joka on alkuräjähdysteorian pääoletus. Maailmankaikkeuden olemassaolo on tieteellisestä näkökulmasta tarkasteltuna välttämättä yliluonnollinen tapahtuma, (tästä enemmän linkissä - Maailmankaikkeuden olemassaolo on yliluonnollista), kyse on vain siitä kuka tai mikä tämä yliluonnollinen alkuvoima oli. Oliko se joku Jumala vaiko olematon jne.. On päivänselvää, että väite olemattoman kyvystä synnyttää maailmankaikkeus on myyttinen kertomus, josta ei ole mitään tieteellisiä todisteita ja siksi olisi ollut rehellistä esittää myös naturalistinen selitys maailmankaikkeuden alkuperästä tässä myyttien yhteydessä.

Sivulla 14 alaotsikolla: Kiistakysymyksiä, kirjassa käsitellään sitä, miten tutkijat aikoinaan alkoivat nähdä Raamatun luomiskertomuksen ristiriitaisena havaintojensa kanssa. Ensimmäisenä ristiriitana kirja tuo maapallon iän. Kirja toteaa:

”Ei kestänyt kauan ennen kuin geologit, jotka tutkivat maapallon historiaa, tulivat toisenlaisiin tuloksiin. He eivät osanneet sanoa kuinka vanha maapallo oli, mutta tiesivät, että sen täytyi olla paljon vanhempi kuin 6000 vuotta”.

Maakerrostumat eivät osaa puhua ja kertoa niiden ikää ja koska ei ole oltu havainnoimassa niiden syntymistä, niin niitä katsomalla ei myöskään voida tietää niiden ikää.

Kirjan väite, että geologit olisivat tienneet maapallon olevan paljon vanhempi kuin 6000 vuotta perustuu niin sanottuun ”uniformitarianismiin”, jonka pääarkkitehti oli Charles Darwinin oppi-isä Charles Lyell. Uniformitarianismin mukaan maanpinnan muutokset voidaan selittää viittaamalla nykyään toiminnassa oleviin aiheuttajiin. Esimerkiksi Lyell esitti, että vuoret olisivat seurausta tuhansista pienistä nousuista. Lyell ei ottanut huomioon lainkaan sitä mahdollisuutta, että kerrostumat (vuoret ja esim, Grand Canyon) olisivat voineet syntyä luonnonmullistusten kautta, kuten vedenpaisumuksessa.

Lyellin mukaan kerrostumien paksuus oli suhteessa kuluneeseen aikaan. Hänen mukaansa 500 miljoonan vuoden kertymän paksuus olisi yli 140 km. Maanpinnan kerrostumista on kuitenkin nyt voitu mitata jo yli sadan vuoden ajan. Mittausten perusteella maapallon mannerten keskimääräisen paksuuden väheneminen eroosion kautta on noin 6 millimetriä sadassa vuodessa. Tämä tarkoittaa sitä, että tällä vauhdilla 2,5 miljardissa vuodessa mannerta olisi kulunut 150 kilometrin paksuudelta. Joten se mitä on voitu tieteellisesti mitata osoittaa täysin eri suuntaan kuin mitä Lyell ja uniformitarianismin kannattajat uskovat. Tässä valossa todelliset havainnot eivät ole ristiriidassa sen kanssa, että Raamatun perusteella voimme olettaa maapallon noin 6000 vuotta vanhaksi, vaan ne sopivat siihen todella hyvin. Sillä Raamatun ilmoituksen perusteella voimme olettaa kerrostumien muodostuneen Nooan vedenpaisumuksessa ja siksi esimerkiksi useita kerrostumia läpäisevät puufossiilit (monikerrosfossiilit katso tästä lisää), jotka voivat olla myös ylösalaisin sopivat hyvin kuvaan. Niitä on mahdoton selittää uniformitarianismin valossa.

Sivulla 15 kirja esittää teologisen argumentin Raamattua vastaan todetessaan:

”Linnen työ paljasti, miten omituisia pieniä ötököitä maailma oli tulvillaan, miten vähäpätöisiä eroja niiden välillä oli ja miten järjettömältä ja julmalta luonto joskus vaikutti, luontoteologien oli yhä vaikeampi selittää niitä hyväntahtoisen ja viisaan Jumalan töinä. Karvasääskien, iilimatojen ja suolinkaisten luominen ei oikein tuntunut sopivan Jumalan arvokkuudelle.”

Tässä ei oteta kantaa Jumalan luomistekoihin tieteen, vaan uskonnollisen näkemyksen (teologian) kautta. Kirja tekee oletuksen siitä, millainen Jumala on ja millaisia eliöitä Hänen tulisi luoda tästä lähtökohdasta käsin ja koska on eliöitä jotka eivät sovi,tähän jumalakuvaan, niin se olisi muka argumentti Raamatun Jumalaa vastaan.

Kirja ei ota huomioon sitä, että Raamatun mukaan Jumala ei luonut maailmaa alun perin tällaiseksi jona sen nyt näemme. Me näemme nyt kirotun maailman, joka johtuu syntiinlankeemuksen seurauksena tulleesta maailman kiroamisesta, synnin vuoksi. Alkuperäinen maailma ei ollut kirottu ja siksi emme voi kirottua maailmaa katsoessa tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä millaiseksi Jumala alun perin loi eliöt. Esimerkiksi Raamatun valossa kaikki eliöt olivat alussa kasvissyöjiä. Nyt monet eläimet syövät toisiaan ja käyttävät siinä hyväkseen isoja ja teräviä hampaita. Isoja ja teräviä hampaita ei kuitenkaan alun perin suunniteltu toisten tappamiseen, vaan esimerkiksi monien kovien kuorien rikkomiseen, jotta eläimet pystyivät syömään kasviksia ja hedelmiä.

Lisäksi jos näitä eliöitä jotka eivät kirjan mukaan tuntuneet sopivan Jumalan arvokkuudelle, katsotaan tieteen valossa, niin ne ovat äärettömän taitavasti ja nerokkaasti suunniteltu ja tehty. Sillä niissä on biljoonia soluja, joissa jokaisessa on enemmän informaatiota kuin Yhdysvaltain kongressin kirjastossa. Kuka tämän informaation kirjoitti? Luonnontiede ei tunne prosessia, joka voisi synnyttää toiminnallista informaatiota. Tämän tunnustavat myös sekulaarit tiedemiehet mm; Paul Davies ja Bill Nye.

Kokemuksesta tiedämme, että ainut asia joka kykenee tuottamaan informaatiota, on mieli. Eliöiden sisältämä informaatio on monimutkaisuudessaan ja nerokkuudessaan paljon kaikkea ihmisen kehittämää teknologiaa korkeampaa. Tämä viittaa juuri siihen mitä odottaisimmekin Raamatun valossa löytävämme eliöistä, sillä kaikki on luotu Jumalan sanan kautta ja tämän huikean kielen me nimenomaan löydämme kaikkialta, missä on elämää.

Sivulla 16 pääsemme nyt kirjan todelliseen aiheeseen, evoluutio. Kirja esittää:

”Tärkeä vaikuttaja nuoren Charlesin elämässä oli hänen isoisänsä, luonnontieteilijä Erasmus Darwin. Hän oli ehdottanut jo 1700-luvulla, että aikojen alussa oli ollut ehkä vain yksi elollinen säie, josta kaikki muut elämänmuodot olivat kehittyneet. Samalla tavalla ajattelevia ihmisiä oli muitakin ja tätä kehitystä alettiin kutsua evoluutioksi”.

Eli jo ennen Charles Darwinia evoluutioksi kutsuttiin näkemystä jonka mukaan kaikki elämänmuodot polveutuvat yhdestä elollisesta säikeestä. Nyt on todella tärkeää, että tämä evoluution määritelmä pidetään mielessä, sillä kun evoluutiota pyritään todistamaan, niin tulisi esittää nimenomaan todisteita jotka tukisivat tätä näkemystä (polveutumisoppia). Todettakoon heti tähän, että se mitä polveutumisoppi tarvitsisi todisteekseen, olisi luonnonprosessi joka tuottaisi uutta toiminnallista informaatiota.

Näin siksi, että säikeessä, mikrobeissa ja bakteereissa joita polveutumisopin mukaan oli ennen muita eliöitä, ei ole rakennus- ja toimintaohjeita silmiin, korviin, käsiin, sydämeen, verenkiertoon jne… joita esimerkiksi ihmiset tarvitsevat. Jotta ihmiset ovat voineet polveutua näistä alkueliöistä, niin tulisi olla luonnonprosessi joka kehittäisi rakennus- ja toimintaohjeita, eli toiminnallista informaatiota eliöiden perimään. Tämä on koko evoluutioaatteen ja polveutumisopin tärkein asia osoittaa, mikäli polveutumisopin edestä pyritään esittämään tieteellistä todistusaineistoa. Jos todisteet joilla pyritään perustelemaan evoluutiota, eivät lisää (kehitä) toiminnallista informaatiota, niin ne eivät ole todisteita sen puolesta, että kaikki elämänmuodot polveutuisivat samasta alkuperästä. Eli mikäli informaation lisääntymistä ei havaita, niin ei havaita evoluutiota!

Sitten kirja jatkaa samalla sivulla:

”Eräs evoluution kannattajia oli ranskalainen kreivi Georges Louis-Leclerc, eli kreivi Buffon. Hän ajatteli, että kaikki eläinten heimot tai suvut, joiden eri lajit muistuttivat rakenteeltaan toisiaan – kuten kissaeläimet – olivat saaneet alkunsa yhdestä ja samasta kantamuodosta, ja loput suvun lajit polveutuivat siitä.”

Nyt tarkkana, sillä tässä kirja tuo heti täysin erilaisen evoluution määritelmän. Tässä evoluutio määritellään niin, että kaikki kissaeläimet polveutuvat samasta kantamuodosta, eli alkukissasta. Tämä ei kuvaa evoluutiota johonka Charles Darwinin isoisä Erasmus viittasi juuri, vaan tämä on kuvaus Raamatun ensimmäisestä luvusta!

Nimittäin Raamattu sanoo ensimmäisessä luvussa kymmenen kertaa, että eliöt lisääntyvät lajityyppiensä (kind) mukaan. Tämä viittaa siihen, että Jumala loi eri ”tyyppisiä” eliöitä jotka sitten lisääntyvät oman tyyppisten eliöiden kanssa. Esimerkiksi Jumala loi alkukoiran josta polveutuvat sitten kaikki koiraeläimet kuten koirat, sudet, kojootit, sakaalit ja erilaiset kettujen muodot. Jumala loi myös alkukissan josta polveutuvat kaikki kissaeläimet, kuten kotikissat, pitkähäntäkissat, oselotit, puumat, leopardit, tiikerit ja leijonat. 

Tieteelliset havainnot tukevat nimenomaan tätä. Sillä on havaittu, että esimerkiksi kaikki nykyään elossa olevat kissalajit voidaan risteyttää keskenään. Kotikissa ja tiikeri ovat yhteydessä toisiinsa risteytymien kautta. Kotikissat voidaan risteyttää 3-9 kiloisen pitkähäntäkissan kanssa, joka risteytyy 11-16 kiloisen oselotin kanssa, joka risteytyy puuman kanssa (35-100 kg), joka on risteytetty leopardin kanssa (30-85 kg), joka voidaan risteyttää 110:stä kilosta massiiviseen 320:een kiloon painavien tiikerien kanssa, jotka taas voivat risteytyä leijonien kanssa. Se, että kaikki kissalajit ovat risteytymien kautta yhteydessä toisiinsa osoittaa, että ne kaikki kuuluvat yhteen ja samaan luotuun lajityyppiin. Lisäksi tämä lajityyppi voidaan testata kokeellisesti. 

Vastaavasti koiraeläinten heimoon kuuluu yli 30 eri lajia, kuten koirat, sudet, kojootit, sakaalit ja erilaiset kettujen muodot. Nämä kaikki lajit ovat risteytyksen kautta sidoksissa toisiinsa, joko suoraan tai epäsuorasti ja kuuluvat siten samaan koiraeläinten lajityyppiin. Koira on onnistuneesti risteytetty esimerkiksi ketun, suden, kojootin ja sakaalin kanssa. Mm, villakoira on risteytetty onnistuneesti suden, kojootin ja sakaalin kanssa. Kokeelliset testaukset osoittavat, että kaikki koiraeläimet ovat risteytymien kautta yhteydessä toisiinsa ja kuuluvat näin samaan luotuun lajityyppiin.

Todella tärkeää on nyt huomata se, että yhdenkään kissaeläimen ja koiraeläimen välillä ei ole koskaan havaittu risteymää. Tämä osoittaa johdonmukaisesti sen, että kissa- ja koiraeläimet kuuluvat eri luotuihin lajityyppeihin. Tämä myös tukee Raamatun ilmoitusta, jonka mukaan eliöt lisääntyvät vain lajityyppiensä mukaan. Biologinen todistusaineisto osoittaa elöiden metsään, jossa lajityypit ovat oma puunsa. Tämä sopii täysin Raamatun ilmoitukseen. 

Tällainen jakautuminen eri kissaeläinten rotuihin, perustuu samanlaiseen prosessiin luonnossa, mitä jalostajat ovat tehneet jalostuksessa. Jalostus osoittaa meille nopeutetun kuvauksen siitä prosessista mitä lajiutumisessa tapahtuu - sillä jalostus toimii nopeutettuna luonnollisen valinnan mallina. Esimerkiksi susista on saatu jalostustyön kautta suunnitelmallisella valikoinnilla aikaiseksi kaikki koirarodut synnyttämättä mitään uusia rakenteita (eli informaatiota). Tämä todistaa sen että eliöt sisältävät suuren muuntelupotentiaalin joka tuottaa biologista muuntelua.

Biologinen muuntelu ei perustu uusien alleelien evolutiiviseen syntyyn, vaan jo olemassa olevan aineksen uusiin yhdistelmiin ja valikointiin. Koska jalostustyön tuloksena on pystytty synnyttämään susista kaikki koirarodut, mitään uutta lisäämättä, niin se kertoo sen, että lähellä kantamuotoa olevat eläimet sisältävät suuren muuntelupotentiaalin sopeutuakseen eri olosuhteisiin. Tämä muuntelu on jopa niin suurta, että mitään uutta lisäämättä on pelkän valikoinnin avulla saatu aikaan niinkin erilaisia muotoja kuin chihuahua ja tanskandoggi. Ne ovat jopa niin erilaisia, että niitä voitaisiin biologisen lajimääritelmän mukaan pitää eri lajeina, koska ne eivät kykene lisääntymään vapaasti luonnossa, mutta ne voidaan risteyttää keinosiemennyksellä. 

Eli pelkkä valikointi johtaa todella suureen muunteluun saman lajityypin sisällä ja tämä muuntelu tuottaa jopa lajiutumista, koska chihuahuan ja tanskandoggin välillä on lisääntymiseste luonnossa. Kaikki tämä vaikka yhtään ei ole tuotettu uutta informaatiota, on vain valittu jo olemassa olevasta suuresta muuntelupotentiaalista. Tällainen valikointi myös itse asiassa vähentää informaatiota, koska uusi rotu sisältää aina vähemmän informaatiota kuin edeltäjänsä. Lajiutuminen on geneettistä informaatiota vähentävä prosessi, sillä se estää informaation vaihdon populaatioiden välillä. Tämä on vastakohta sille, mitä evoluutioteoria tarvitsisi toimiakseen.

Esimerkiksi chihuahua on perimältään jo niin köyhtynyt ettei siitä voi alkaa jalostamaan tanskandoggia tai dalmatialaista. Tarvittavaa informaatiota ei yksinkertaisesti enää ole tuossa geenivarastossa. Chihuahua ei myöskään pärjäisi muutamaa päivää kauemmin ilman ihmisen apua. Kaikki tämä on odotettavissa ja ennustettavissa Raamatun ensimmäisen luvun pohjalta, koska eliöiden tuli Jumalan käskystä lisääntyä ja täyttää maa, niin olisi odotettavaa, että jumala on silloin myös varustanut nämä lajityypit suurella muuntelukapasiteetilla, jotta eliöt pystyivät sopeutumaan erilaisiin olosuhteisiin. Koska syntiinlankeemus toi kuoleman maailmaan, niin siksi Raamatun perusteella on johdonmukaista odottaa sopeuttavien prosessien olevan informaatiota vähentäviä.

Kreivi Buffonin näkemys evoluutiosta ei siis ole evoluutiota, vaan tukee täysin Raamatun luomismallia. On merkillepantavaa, että aina kun evoluutioon uskovat pyrkivät antamaan todisteita evoluutioteorian ”kehityksen”, eli polveutumisopin puolesta, niin he antavat todisteita jossa eliöt vain sopeutuvat olosuhteisiin. Mutta kun sopeutuminen ei ole evoluutiota, mikäli se ei lisää ennestään täysin uutta informaatiota perimään ja sellaista ei ole koskaan havaittu. Siten jokainen sopeutumistapahtuma on itse asiassa todiste Raamatun luomismallin puolesta.

Sivulla 18 kirjassa todetaan:

”Myöhemmin oivallettiin, miksi evoluutio fossiiliaineistossa näytti hyppivän. Ymmärrettiin, että vain murto-osa maapallolla eläneistä kasveista ja eläimistä oli säilynyt fossiileina. Jos yksi fossiili oli peräisin sadan miljoonan vuoden takaa ja sitä seuraava 50 miljoonan vuoden takaa, oli luonnollista, että lajit näyttivät hyvin erilaisilta, ja niiden kehitys vaikutti hypähtävän lajista toiseen. Lajien välimuodot eivät vain olleet säilyneet.”

Tällaiseen tulokseen voidaan tulla kun todistusaineistoa tulkitaan täysin kehitysoppilasit silmillä, välittämättä tosiasioista. Sillä koska luonnontiede ei tunne mekanismia ja prosessia, joka kehittäisi uutta geneettistä informaatiota, niin siksi on myöskin täysin johdonmukaista, ettei eri lajien välillä ole mitään välimuotoja fossiiliaineistossa. Näin siksi, että eliöt eivät ole kehittyneet yhdestä ja samasta alkumuodosta ollen sukua toisilleen. Se on johdonmukaisin johtopäätös luonnontieteen antamien todisteiden valossa. Kirja yrittää itse asiassa todistaa todisteiden (välimuotojen) puuttumattomuudelle sen, että niitä olisi. Tämä on nurinkurista ja jopa huvittavaa venkoilua oman teorian puolesta.

Samalla sivulla kirja jatkaa:

”Näkemys lajien asteittaisesta kehityksestä sai tukea vuonna 1860, kun Baijerista löydettiin hämmästyttävän hyvin säilynyt fossiili – Arhaeopteryx. Se oli linnun ja matelijan välimuoto. Sillä oli siivet, nokka ja höyhenet kuten linnuilla, mutta sen nokassa oli hampaat ja siipien kärjessä kynnet kuten matelijoilla. Sen perusteella pystyttiin päättelemään, että linnut olivat kehittyneet matelijoista.” 

Tuollainen päätelmä ei ole kuitenkaan missään määrin tieteellinen. Tieteellistä olisi näyttää se luonnonmekanismi, joka mahdollistaisi matelijan kehittyvän linnuksi. Sellaista ei tunneta, eikä koskaan ole havaittu matelijoiden muuttuvan linnuiksi. Kirjan päätelmä perustuukin yksin uskoon siitä, että kaikki eliöt polveutuisivat yhdestä yksinkertaisesta alkumuodosta ja siten eri lajit ja erityyppiset eläimet olisivat läheisessä yhteydessä toisiinsa.

Yksikään fossiili ei ole myöskään tieteellinen todiste kehitysopin puolesta, koska ei voida osoittaa, että yksikään fossiili olisi saanut jälkeläisiä joka olisi rakenteeltaan erilainen. Täten mikään fossiili ei puolla evoluutiota. Fossiilit kertovatkin vain sen, että kyseinen fossiloitunut eläin on kuollut ja fossiloitunut. Nykyään on havaittu vain se, että eliöt tuottavat saman tyyppisiä eliöitä, ei ole koskaan havaittu, että eliö tuottaisi eri tyyppisen eliön. Miksi fossiloituneet eliöt olisivat voineet tuottaa muunlaisia eliöitä kuin ne itse olivat? Tässä valossa Arhaeopteryx on johdonmukaista tulkita linnuksi, jolla vain on kyseiset ominaisuudet, se ei ole mikään välimuoto.

Carl Wieland selventää hienosti aihetta:

”Ihmiset eivät yleensä tiedä, että siinä (Arhaeopteryx) ei ole merkkiäkään ratkaisevista siirtymävaiheen rakenteista, jotka olisivat vahva todiste ”siirtymävaiheen” tilasta. Sen höyhenet ovat kokonaan muodostuneet ja siivet ovat oikeat siivet. Arhaeopteryxilla on taaksepäin osoittavat varpaat ja kaarevat kynnet, jotka ovat tunnusomaisia puiden oksilla istuskeleville linnuille. Se ei ehdottomasti ole ollut juoksenteleva, höyhenpeitteinen dinosaurus jollaisena jotkut haluaisivat sitä kuvata. 

Jotkut elävät eliöt, kuten esimerkiksi vesinokkaeläin omaavat myös mosaiikkimaisia piirteitä, joita löytyy eri eläinryhmistä. Tämä kummallinen pieni luontokappale on hyvä esimerkki mosaiikkimuodosta. Sillä on nisäkkäiden turkki, ankan nokka, majavan häntä ja käärmeen myrkkyrauhaset. Se munii kuin matelijat, mutta kuitenkin imettää poikasiaan. Vesinokkaeläin ei ole kuitenkaan mikään ”puolitiessä oleva” eliö edellä listattujen eliöiden väliltä.”

Vesinokkaeläin omaa siis piirteitä useista eliöryhmistä, mutta se ei ole mikään puolitiessä oleva välimuoto näistä ryhmistä, vaan täysin toimiva kokonaisuus. On täysin johdonmukaista olettaa, että jos eliöillä on sama suunnittelija ja rakentaja, niin Hän voisi käyttää samanlaisia hyväksi havaittuja ratkaisuja eri eliöissä. Kehitysopin tarvitsemat välimuodot olisivat sellaisia jossa jonkin uuden rakenteen ”kehitys” olisi nimenomaan puolitiessä pikkuhiljaa kehittymässä. Mikäli rakenteet eivät ole puolitiessä, vaan täysin toiminnallisia kokonaisuuksia, niin on johdonmukaisempaa nähdä ne suunnittelun kuin hitaan ja sattumanvaraisen (päämäärättömän) kehityksen tuloksena. Tässä valossa Arhaeopteryx ei ole todiste evoluution puolesta. 

Sivulla 21 päästään evoluution ”kohokohtaan”:

”Evoluutioteorian kannalta tärkeimmät havaintonsa Darwin teki Galapagossaarilla. Näillä Tyynen valtameren eristyneillä saarilla eli pieniä ja keskikokoisia lintuja, jotka auttoivat häntä ratkaisemaan miten evoluutio toimii. Nykyään näitä lintuja kutsutaankin darwininsirkuiksi. Darwin keräsi kultakin eri saarelta suuren määrän erilaisia pikkulintuja. Ne olivat niin erilaisia, että hän uskoi niiden kuuluvan aivan eri heimoihin. Suurimmat olivat kookkaampia kuin punatulkku ja niillä oli paksu nokka. Pienimmät olivat peukaloisen kokoisia, ja niillä oli aivan hento ja kapea nokka. 

Palattuaan Englantiin Darwin pyysi sen ajan parasta lintuasiantuntijaa, John Hudsonia, tutkimaan lintuja ja kertomaan, mitä lajeja tai sukuja ne edustivat. Darwinin hämmästys oli suuri, kun Hudson kertoi tutkimuksensa tulokset. Kaikki linnut kuuluivat samaan ryhmään ja olivat hyvin läheistä sukua toisilleen. Darwin ei ollut uskoa sitä. Miten ne saattoivat sitten olla sitten niin erinäköisiä? 

Silloin Darwin oivalsi mitä oli tapahtunut. Kauan sitten lintujen kantamuotoja oli eksynyt yhdelle saarista. Ne olivat lisääntyneet onnistuneesti, ja aikaa myöten niiden jälkeläiset olivat alkaneet valloittaa muita saaria. Koska ympäristö, olosuhteet ja ravinto olivat erilaisia eri saarilla, ne olivat alkaneet kehittyä omaan suuntaansa. Siementensyöjille kehittyi paksu ja hyönteissyöjille hento nokka. Kun aikaa kului riittävästi, ne olivat niin erinäköisiä, ettei edes Darwin tunnistanut niiden sukulaisuutta. Näin alkujaan yhdestä lajista oli kehittynyt monta lajia, joista kukin oli erilaistunut oman ympäristönsä mukaiseksi. Darwin ajatteli, että ehkä kaikki elämä maapallolla oli syntynyt näin.”

Tämä evoluutioteorian paras todiste on mestariteos luonnon väärin tulkinnasta. Darwininsirkut eivät ole todiste kehityksestä, vaan ainoastaan muuntelusta saman lajityypin sisällä. Sirkut kuvaavat sitä miten yhdestä kantapopulaatiosta on muodostunut useampi alapopulaatio. Tämä on juuri sitä mitä odottaisimmekin näkevämme Raamatun perusteella, koska luotujen lajityyppien pohjalta on johdonmukaista odottaa, että luodut kantalajit olisi varustettu runsaalla muuntelukapasiteetilla, jotta ne pystyisivät sopeutumaan muuttuviin ympäristöolosuhteisiin. Ja juuri tämän me näemme darwininsirkuissa, jotka olivat itse asiassa peippoja.

Ensiksi saarille tullut kantapopulaatio omasi hyvän muuntelukapasiteetin, tämän johdosta populaatiossa oli isompia ja pienempiä sirkkuja. Joillakin oli paksumpi ja joillakin kapeampi nokka. Tiedemiehet ovat havainneet, että galapagossaarilla vallinneesta vakavasta kuivuudesta selvinneiden sirkkujen nokat olivat 4% pidempiä ja 6% paksumpia kuin keskiverto sirkuilla. Sitten seurasi kostea ajanjakso. Tällöin tiedemiehet huomasivat, että selviytyneiden sirkkujen nokan keskikoko oli noin prosentin verran kapeampi kuin aikaisemmin. Muutokset nokkien koossa ovat esimerkki pienimuotoisesta muuntelusta, jonka perinnöllinen informaatio poimitaan jo olemassa olevasta geenivarastosta. Pieniä ja suuria nokkia esiintyi populaatiossa ennen kuivuutta ja pieniä ja suuria nokkia esiintyi populaatiossa kuivuuden jälkeen. Ainoa asia joka muuttui, oli pienten ja suurten nokkien määrien suhde. 

Huomioitavaa on nyt se, että sirkuissa ei tapahtunut mitään ”kehitystä”! Saarille tullut kantapopulaatio omasi jo erikokoisia lintuja (samoin kun on olemassa eri kokoisia ihmisiä, koiria ja kissoja). Sitten kun olosuhteet vaihtelivat, niin erikokoiset linnut saivat valintaedun riippuen olosuhteista ja tämän vuoksi olemassa olevien nokkien määrien suhdeluku vaihteli olosuhteiden mukaan. Sirkkupopulaatiossa tapahtui todella luonnonvalintaa, mutta se ei tarkoita sitä, että sirkuille olisi kehittynyt suurempi nokka. Ainoastaan jo olemassa olevat suurempi nokkaiset sirkut, saivat valintaedun kuivan jakson aikana ja siksi niiden määrällinen suhde kasvoi silloin sirkkupopulaatiossa. Mitään uutta lajia tai rakennetta ei siis todellisuudessa syntynyt, vaan ainoastaan tapahtui määrällisiä muutoksia jo olemassa olevan populaation geenivarastossa. 

Luonnonvalinta ja muuntelu voivat synnyttää määrällisiä muutoksia lintujen nokkien koossa (populaation sisällä), mutta tämä mekanismi ei selitä mitään lintujen alkuperästä. Evoluutioteorian ainoa tärkeä asia olisi löytää mekanismi, joka selittäisi eliöiden alkuperän, sillä vain sellainen mekanismi selittäisi kehitysopin. Evoluutioteorian tulisi pystyä selittämään eliöiden alkuperäinen informaatio - ei jo olemassa olevan informaation eri variaatioita, sillä jo olemassa olevan informaation eri variaatiot (muuntelu) ei kerro mitään prosessista joka synnytti alkuperäisen informaation, jossa variaatioita voi sitten tapahtua, geenivaraston tarjoamissa rajoissa.

Evoluutioteorian ratkaiseva väite on että sen mekanismit voivat luoda monimutkaisia organismeja yksinkertaisista lähtökohdista. Tällä tavoin evoluutioteoria pyrkii selittämään lajien kehityksen. Kuitenkaan evoluutioteorian todisteet, joita se käyttää selityksenään eivät vastaa teorian väitettä "evoluutio voi luoda monimutkaisia organismeja yksinkertaisista lähtökohdista". Sillä darwininsirkut eivät olleet nokattomia joille olisi kehittynyt (muuntelun ja luonnonvalinnan kautta) täysin uusi rakenne (nokka), jonka vuoksi ne olisivat olleet uutta lajia, vaan darwininsirkut ovat tarina sirkkujen jo olemassa olevien nokkien määrien suhdeluvun vaihtelusta olosuhteiden mukaan.

Mikään ei siis edes muuttunut, vaan ainoastaan jokin jo olemassa oleva ominaisuus vahvistui populaatiossa olosuhteiden mukaan. Darwininsirkut ovat vain tarina jo olemassa olevan populaation sopeutumisesta erilaisiin ympäristöolosuhteisiin. Joten missä kehitys? Missä uuden informaation syntyminen darwininsirkuissa? Ei missään, koska evoluutiota ei havaittu niissä. Darwininsirkut ovatkin todiste raamatullisen luodun lajityypin muuntelusta ja sopeutumisesta olosuhteisiin. 

Lisäksi sopeutuminen on vähentänyt informaatiota, sillä sopeutuneet muodot ovat erikoistuneet olosuhteisiin sopeutumattomimpien muotojen kustannuksella. Näin sopeutuneissa populaatioissa on vähemmän informaatiota kuin alkuperäisissä, joissa oli informaatio myös niihin muotoihin, jotka eivät kyseisiin oloihin sopeutuneet. Evoluutioteorian ratkaiseva ja paras todiste osoittautuu todisteeksi, joka ei tue ollenkaan sitä mitä teoria vaatisi todisteeksi. Itseasiassa se mitä kuvataan evoluutioksi on prosessi joka kulkee täysin päinvastaiseen suuntaan (informaatiota katoaa populaatioista), kuin mitä evoluutioteoria vaatisi (uutta informaatiota populaatioihin). Tämän vuoksi evoluutioteoria epäonnistuu täydellisesti selityksenä luonnon monimuotoisuudelle ja alkuperälle.

Sivulla 23 kirja jatkaa:

”Kuten Charlesin isoisä oli sanonut, kaikki elämä oli ehkä sittenkin saanut alkunsa yhdestä elollisesta säikeestä, joka oli aikaa myöten erilaistunut lukuisiksi elämänmuodoiksi. Mutta Charlesin oivallus oli tätä syvempi. Hän ymmärsi, miten tämä tapahtuu. Miten evoluutio toimii.”

Huoh. Ei ymmärtänyt. Todisteista tehty looginen harhapäätelmä, on vastakohta sille, että hän olisi ymmärtänyt miten evoluutio toimii. Evoluutio tarvitsee uutta informaatiota (uusia rakennusohjeita), jotta molekyyleistä voisi kehittyä ihmisiä pitkässä ajassa, koska molekyyleillä ei ole ohjeita ihmisten rakentamiseen. Siksi mikään todiste joka ei lisää uusia rakennusohjeita ei ole todiste evoluution puolesta. Koskaan ei ole havaittu sopeutumistapahtumaa, joka lisäisi informaatiota. Sen vuoksi kaikki havainnot sopeutumisesta ovat todistusaineistoa Raamatun ilmoituksen ja luodun lajityypin puolesta. Odottaisimmekin Raamatun perusteella vain jo olemassa olevan informaation valikointia ja kokonaismenetystä.

Kirjan ensimmäisen osan arviointi päättyy sivulle 25 jossa todetaan:

”Kun jälkipolvet ovat katsoneet Darwinin teoriaa, he ovat hämmästyneet sitä, miten täydellisesti hän ymmärsi evoluution olemuksen… Darwin oli ensimmäinen joka oivalsi, mitä evoluutio on.”

Minä taas olen hämmästynyt siitä miten valtio voi jakaa tiedonjulkistamisen palkinnon tällaisesta väärän tiedon levittämisestä lapsille. Darwin ei oivaltanut sitä mitä evoluutio on, koska hän havaitsi ainoastaan prosessin (luonnonvalinnan) jossa ei tuotettu uutta informaatiota ja pyrki tämän prosessin kautta perustelemaan teoriaa joka vaatisi suunnattoman määrän uutta informaatiota. Tässä valossa Darwin sortui täydelliseen harhapäätelmään, eikä ymmärrykseen evoluutiosta.

Kirja jatkaa: ”Darwinin sanoma voidaan jakaa viiteen lakiin.”

Käyn nämä läpi yksitellen.

1) Luonnonvalinta: ”Koska kaikki saman lajin yksilöt ovat erilaisia, tietyt yksilöt menestyvät paremmin kuin toiset, ja niiden ominaisuudet siirtyvät eteenpäin.”

Juuri näin. Tästä oli myös kyse darwininsirkuissa. Luonnonvalinta ei ole kuitenkaan evoluutiota, koska luonnonvalinnassa ei kehity mitään uutta, vaan ainoastaan jo olemassa olevaa valitaan. Luonnonvalinta tukee Raamatun luomismallia, ei evoluutiota. 

2) Lajien moninaistuminen: ”Uudet lajit syntyvät haarautumalla kantamuodoista”.

Tällaista lajiutumista on havaittu vain samantyyppisten eliöiden parissa. Esim, susista muodostuu kaikki koiraeläimet. Mitään uutta informaatiota ei synny, vaan uudet piirteet ovat seurausta jo olemassa olevan populaation informaation uudelleen järjestelystä rekombinaation kautta, sekä sen valikoinnista olosuhteiden mukaan. Lajiutuminen perustuu lisääntymisesteisiin, ei ylöspäin kehitykseen (uusiin rakenteisiin), joita evoluutioteoria tarvitsisi toimiakseen. Tämä tukee Raamatun luomismallia, ei evoluutiota.

3) Evoluutiota tapahtuu: ”Maapallo on jatkuvassa, mutta hitaassa muutoksen tilassa, ja sen pinnalla elävät eläimet ja kasvit muuttuvat.”

Näin on, mutta evoluutiosta ei ole ainoatakaan todistetta, sillä yhdenkään muutoksen ei ole havaittu lisäävän uutta geneettistä informaatiota. Kaikki havaitut muutokset sopivat johdonmukaisesti Raamatun luomismalliin, jonka pohjalta voidaan ennustaa eliöiden sopeutuminen olosuhteisiin.

4) Asteittainen kehitys: ”Lajit kehittyvät populaatioissa tapahtuvien vähittäisten muutosten kautta, eikä siten, että yks kaks syntyy uusi laji, joka on erilainen kuin vanhempansa.”

Muuntelu luodun lajityypin sisällä voi olla hyvinkin suurta nopeassakin ajassa. Tästä kokeellisena esimerkkinä nimenomaan koirien jalostus, jossa on muutamassa sadassa vuodessa tuotettu huima monimuotoisuus mitään uutta kehittämättä ja uutta informaatiota tuottamatta, vain valikoimalla luontaisesta muuntelupotentiaalista lajityypin sisällä. Uudet muodot voivat siten syntyä nopeastikin, mutta vain saman lajityypin rajoissa. Koskaan ei ole havaittu lajityyppien välistä risteytymistä. Näin siksi, että Jumala määräsi eliöt lisääntymään lajityyppiensä mukaan.

5) Yhteinen polveutuminen: ”Kaikki elolliset olennot maapallolla ovat polveutuneet yhdestä, yhteisestä kantamuodosta”.

Eivät ole, koska tarvittavaa muutosta ja mekanismia, joka selittäisi polveutumiseen johtavan kehityksen ei ole koskaan havaittu. Yksikään havaittu muutos ei ole tuottanut uutta informaatiota (uusia rakennusohjeita), jonka seurauksena olisi syntynyt uusia rakenteita. Esimerkiksi biofyysikko Lee Spetner sanoo kirjassaan - Not by Chance evoluutioteorian vaativan, että suuria määriä sellaisia informaatiota lisääviä virheitä (mutaatioita), pitäisi olla nykyään havaittavissa. ”Toistaiseksi yhtäkään sellaista ei ole olemassa.” Sen sijaan eri lajit näyttävät muodostuneet oman laisista (tyyppisistä) kantalajeistaan, joka sopii Raamatun luomiskertomukseen, kuin nappi kauluspaitaan. Evoluutio on ilman todisteita ja kaikki todisteet joita evoluution puolesta esitetään ovat oikein tulkittuna todisteita Raamatun luomismallin puolesta!

Evoluutio-kirja epäonnistuu evoluution kuvauksessa, sekä käyttää käsitettä ”evoluutio”, niin epäjohdonmukaisesti, että lapsi voi saada kirjasta harhaanjohdetusti käsityksen, että ikään kuin evoluutiota tapahtuisi, vaikka sellaisesta ei ole ainoatakaan todistetta olemassa. Tämän vuoksi pidän kirjaa jopa vaarallisena lapsille, sillä se opettaa epätosia asioita ikään kuin tosiasioina lapsille.

Maailmankaikkeuden olemassaolo on yliluonnollista

Maailmankaikkeuden alkuperä on välttämättä yliluonnollinen. Näin ollen jokainen ihminen uskoo yliluonnolliseen, ymmärtää hän sen itse tai ei.

Nimittäin maailmankaikkeuden olemassaololle on vain kaksi mahdollista vaihtoehtoa, sillä on joko alku tai sitten se on iankaikkinen (aina olemassa ollut). Se mitä useimmat eivät ole joko ajatelleet tai ymmärtäneet, niin kumpikin näistä vaihtoehdoista perustuu yliluonnolliseen (luonnonlakien vastaiseen) oletukseen. Maailmankaikkeuden olemassaolo on jo itsessään yliluonnollinen tapahtuma ja syy siihen on seuraava.

Jos maailmankaikkeudella on alku, niin se rikkoo termodynamiikan ensimmäistä lakia. Termodynamiikan ensimmäinen pääsääntö (laki) sanoo, että energiaa/materiaa ei voi syntyä tyhjästä luonnollisten prosessien kautta. Tämän vuoksi maailmankaikkeuden syntyminen tyhjästä on yliluonnollinen (luonnonlakien vastainen) tapahtuma. 

Jos maailmankaikkeus on ikuinen, niin se rikkoo termodynamiikan toista lakia. Termodynamiikan toinen pääsääntö (laki) sanoo, että maailmankaikkeuden työhön hyödynnettävissä olevan energian määrä laskee ja epäjärjestyksen määrä kasvaa. Koska energiaa ei synny tunnettujen lakien mukaan ja massa-energian kokonaismäärä on vakio ja työhön hyödynnettävän energian määrä vähenee, niin lopulta kaikkialla maailmankaikkeudessa olisi sama lämpötila ja enempi työ ei olisi mahdollista. Tämä osoittaa sen, että maailmankaikkeudella täytyy olla alku, jolloin käyttökelpoisen energian määrä oli suuri ja se on nyt kulumassa loppuun.

Koska maailmankaikkeuden käyttökelpoinen energia on kulumassa loppuun, niin se osoittaa ettei maailmankaikkeus ole iankaikkinen. Käsitys iankaikkisesta maailmankaikkeudesta on näin uskoa yliluonnolliseen (termodynamiikan toisen lain vastaiseen) näkemykseen.

Koska maailmankaikkeuden alkuperä on tieteelliseltä kannalta katsottuna välttämättä yliluonnollinen tapahtuma, niin kysymys kuuluu, kuka tämä yliluonnollinen kaiken alullepanija on?

Vastausta arvioitaessa on hyvä pohtia myös sitä, miksi auringon energia ei saa kuollutta kortta kasvamaan? Syy siihen on se, että kuolleen kasvin geneettinen informaatio on, niin tuhoutunut (vioittunut mutaatioiden seurauksesta), ettei sen energiaa vastaanottava täsmäkoneisto enää toimi. Sen sijaan vihreä kasvi voi hyödyntää auringon energiaa, koska sillä on ennalta ohjelmoitu koneisto energian käyttämiseen. Geneettisen mutaatiot ovat vanhentumisen, rappeutumisen ja kuoleman syy, koska ne tuhoavat informaatiota, joka on elämän edellytys. Informaation kautta ohjelmoidut koneistot kaikissa eliöissä kertoo siitä, että materian ulkopuolelta on syötetty informaatiota, sillä informaatio ei ole materian itsensä ominaisuus. Auringon energia ei myöskään tuota geneettistä informaatiota ja se on eliöille hyödytöntä ilman eliöissä ennalta olevaa informaatiota, siitä miten energiaa käytetään.

Toisin sanoen biologinen elämä viittaa ulkopuoliseen ohjelmointiin ja viritykseen, joka rapistuu termodynamiikan toisen lain mukaan. Koska maailmankaikkeuden käyttökelpoinen energia hupenee kohti lämpökuolemaa, niin se viittaa alussa ulkopuolelta tapahtuneeseen ”viritykseen”, joka kulkee kohti epäjärjestystä.

Maailmankaikkeuden alullepanijan täytyy olla ominaisuuksiltaan sellainen, että se on riittävä selitys maailmankaikkeudelle sellaisena kuin sen tunnemme. Luojan täytyy ensiksi olla ymmärtämämme ajan, tilan ja materian ulkopuolella. Toiseksi Hänen tulee olla luomakuntaansa voimakkaampi, iankaikkinen ja ääretön.

Raamattu sanookin osuvasti, ”Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa” (Room.1:20)

Maallistuneen kulttuurin mukaan olet vain merkityksetön kasa molekyylejä. Raamatun mukaan sinut on luotu Jumalan kuvaksi ja olet Jumalalle äärettömän rakas. Tässä valossa olet itsellesi sen velkaa, että oikeasti tutustut todistusaineistoon luomisen näkökulmasta. Tämän voit aloittaa esimerkiksi tilaamalla kirjan- Kysymyksiä ja vastauksia luomisesta

Bakteerien antibioottiresistenssi ei ole kehitystä (evoluutiota)

Bakteerien antibioottiresistenssi osoittaa muuntelun kulkevan väärään suuntaan evoluutioteorian kannalta. Bakteerien vastustuskyky antibiooteille perustuu jo olemassa olevan rikkoontumiseen eikä sitä siksi voida käyttää perusteena kehitykselle mikrobeista ihmiseksi, jonka tulisi olla evoluutioteorian tärkein tehtävä.

Antibioottiresistanssi johtuu informaatiota tuhonneesta virheestä eli mutaatiosta. Sillä joillakin bakteereilla on entsyymi jolla on yleensä hyödyllinen tarkoitus, mutta se muuttaa myös antibiootin myrkyksi. Eli antibiootti ei itsessään ole vahingollinen, vaan sen kemiallinen sivutuote bakteerin metabolismista. Näin ollen mutaatio joka invalidisoisi (rikkoisi) tämän entsyymin tekisi antibiootista harmittoman. Tämä bakteeri on kuitenkin edelleen invalidisoitunut johtuen estyneestä entsyymistä, joten bakteeri olisi kykenemätön kilpailemaan ei antibioottia sisältävissä olosuhteissa ei-resistiivisten kantojen kanssa.

Bakteerin antibioottiresistanssi on siis mutaation aiheuttama menetys, joka tietyissä (antibioottia sisältävissä) olosuhteissa tuottaa bakteerille eloonjäämisen ja valintaedun. Mitään uutta (uusia alleeleja) ei ole kehittynyt. Resistentit ominaisuudet olivat resistenteissä muodoissa jo ennen valinta- ja sopeutumistapahtumaa. Ainoastaan jo olemassa oleva ominaisuus menetettiin ja siksi bakteeri sai poikkeuksellisissa oloissa (antibioottia sisältävissä) hyötyä. Bakteeripopulaatio on nyt erikoistunut – eli seuraava populaatio on erikoistunut vain alkuperäisen populaation resistentteihin muotoihin – muiden muotojen valikoituessa pois.

Eli seuraavasta bakteeripopulaatiosta valinnan seurauksena puuttuu kaikki ne bakteerit joiden entsyymiä mutaatio ei ollut rikkonut. Näin ollen seuraavan bakteeripopulaation geenivarasto sisältää vain osan alkuperäisen kokonaisgeenivaraston alleelijoukosta. Geenivarasto on alkuperäiseen geenivarastoon nähden köyhempi. Tällainen informaation köyhtyminen on päinvastaista sille mitä evoluutioteoria tarvitsisi toimiakseen, eikä se luo mitään uutta ominaisuutta tai rakennetta, jota mikrobeista mieheksi kehitys vaatisi toimiaksensa. 

Bakteerien antibioottiresistenssi ei ole todiste uuden geneettisen informaation muodostumisesta, vaan se todistaa geneettisen rappeutumisen, jossa informaatiota menetetään. Siten bakteerien antibioottiresistenssi sopii johdonmukaisesti Raamatun kuvaamaan maailman varhaishistoriaan, jonka mukaan eliöt alkoivat rappeutumaan ja kulkemaan kohti kuolemaa syntiinlankeemuksesta seuranneen kirouksen johdosta.

Koulujen biologian opetus voi olla hengenvaarallista

Ihmiskäsityksemme vaikuttaa arvovalintoihimme ja tekoihimme ja ihmiskäsitykseemme vaikuttaa se mitä meille on opetettu ihmisestä. Hyvin monien suomalaisten ihmiskäsitys saa perustansa siitä mitä heille on opetettu kouluissa ihmisestä. Kouluissa ihmisestä voidaan opettaa erilaisia asioita, mutta biologian tunneilla lapsille ja nuorille opetetaan niin sanotun "tieteen arvovallalla", että he ovat sattuman ja tähtien lapsia. Esimerkiksi lukion biologian oppikirjassa sanotaan;

"Me ihmisetkin olemme tähtien lapsia, koska koostumme samoista alkuaineista kuin aikoinaan räjähtäneet tähdet." (Bios 1, elämä ja evoluutio, s, 17)

Se, että meissä on samoja alkuaineita kuin tähdissä, ei tietenkään tarkoita suoraan sitä, että olisimme tähtien lapsia. Kyseinen väite perustuukin materialistiseen maailmankatsomukseen (lue uskoon), jonka mukaan todellisuus perustuu vain aineeseen ja energiaan, joka loi itse itsensä tyhjästä. Paljon johdonmukaisempaa on uskoa, että ihmisissä ja tähdissä on samoja alkuaineita siksi, että Jumala käytti samoja alkuaineita tähtien ja ihmisten rakentamiseen. Tulee myös ymmärtää, että tähtien älykkyysosamäärä on myös puhdas nolla ja siksi niiden selitysvoima on myös nolla kaikelle elolliselle, koska kaikkien eliöiden perimät sisältävät koodikielen (Dna:n) ja koodikieli on varma merkki älykkäästä lähteestä, sillä vain älykkyys voi tuottaa koodikielen (perustuu sopimukseen kieliopin säännöistä).

Se mihin haluan kiinnittää kuitenkin huomion tässä lukion biologian oppikirjan lainauksessa, on se, että oppikirja yrittää korvata Jumalaa tähdillä. Kristinuskon mukaan ihmiset on luotu Jumalan kuviksi ja elämän tarkoitus on tulla Jumalan lapsiksi, koska ihmiset on luotu Jumalan rakkautta varten. Biologian oppikirja ei mainitse Jumalasta mitään, vaan väittää, että olemmekin tähtien lapsia, koska meissä on samoja alkuaineita. Kun tämä väite esitetään kouluissa "tieteen" nimissä ja arvovallalla, niin sillä voi olla todella suuria vaikutuksia nuoren maailmankatsomukseen. Sillä onhan sillä huomattava ero, olemmeko Jumalan vaiko tähtien lapsia, sillä Raamatun Jumalalla on lapsilleen käyttäytymisohjeet (laki), mitä ohjeita tähdet kykenevät antamaan? Ja mikäli ei ole absoluuttista lain antajaa, niin jokainen tekee sitä, mikä on hänen omasta mielestään oikein.

Maailmankatsomus ohjaa meidän elämäämme ja maailmankatsomus sekä se, mitä uskomme biologisesta historiastamme käyvät käsi kädessä. Biologian vaikutuksesta maailmankatsomukseen kertovat seuraavassa akatemiaprofessori Kai Kaila ja dosentti Esa Kuismanen;

"Modernilla biologialla on kasvavassa määrin kosketuspintoja kulttuurin tutkimukseen ja filosofiaan. Biologisella tiedolla on siten voimakas vaikutus maailmankuvaamme, tapaamme hahmottaa ja jäsentää todellisuutta. Se muokkaa myös maailmankatsomustamme: näkemystämme ihmisyydestä ja 'paikastamme' luonnossa - ja tätä kautta se vaikuttaa arvovalintoihimme ja niihin perustuviin tekoihin." (Kaila, K. ja Kuismanen, E., Nykybiologian maailmankuva, Tieteessä tapahtuu 17(8), 1999)

Se mitä uskomme esimerkiksi ihmisen biologisesta historiasta, vaikuttaa siihen miten näemme ihmisyyden ja käsityksemme ihmisyydestä vaikuttaa arvoihimme ja tekoihimme. Jos näemme biologisen historiamme vain persoonattoman materian (tähtien) tuotoksena, niin ihminenkin olisi vain päämäärättömän luonnollisen prosessin - ohjaamattoman evoluution - tulosta. Tämä johtaa loogisesti loppuun asti vietynä uskomaan, että olemme vain merkityksetön kasa molekyylejä, eikä mikään lopulta merkitse mitään. Tästä seuraa, että ihmiselämä ei olisi pyhää tai muutenkaan sen arvokkaampaa kuin minkään muunkaan eliön, miksi olisi?

Kaikista selvin esimerkki siitä mihin koulujen biologian tunneilla annettu "evoluutio-opetus" voi pahimmillaan johtaa, on Jokelan koulusurmaajassa Pekka-Eric Auvisessa. Pekka-Eric Auvinen surmasi 10 vuotta sitten 8 ihmistä ja itsensä. Mikä ajoi hänen toimimaan näin? Väitän, että hänen maailmankatsomuksensa, joka oli evoluutioaatteen kyllästämä. Auvinen julkaisi ennen surmatöitään kirjoituksen, josta media on vaijennut, sillä se tuo jopa liian selvästi esille Auvisen todellisen motiivin surmiin. Seuraavassa otteita Auvisen kirjoituksesta, josta David Catchpoole on koonnut kyseiset lainaukset:

• Olen kyyninen eksistentialisti, ihmisvastainen humanisti, epäsosiaalinen sosiaalidarvinisti 
• Elämä on vain sattumaa … pitkän evoluutioprosessin tulosta
• Evoluutio on sekä teoriaa että totta, kreationismi ei ole kumpaakaan
• IHMISKUNTA ON YLIARVOSTETTU
• Ihmiselämä ei ole pyhää. Ihminen on vain yksi eläinlaji eikä maailma ole yksinomaan heitä varten. Kuolema ei ole murhenäytelmä, sitä tapahtuu luonnossa koko ajan lajien välillä. Kaikkien ihmisten elämä ei ole tärkeää tai säästämisen arvoista
• Nykymaailmassa luonnonvalinnan prosessi on täysin vääristynyt
• Nyt on tullut aika laittaa LUONNONVALINTA & VAHVIMMAN ELOONJÄÄMINEN takaisin raiteilleen!
• En voi sanoa kuuluvani tähän itsekkääseen, omahyväiseen ihmiskuntaan. Ei! Olen kehittynyt askeleen verran korkeammalle
• Olen valmis taistelemaan ja kuolemaan asiani puolesta. Minä, luonnon valitsijana, tuhoan kaikki, joita pidän kelvottomina, ja jotka ovat häpeäksi ihmisrodulle, ja joita luonnonvalinta ei ole poistanut
• Minä olen laki, tuomari ja teloittaja. Minua korkeampaa auktoriteettia ei ole

Auvinen tunnusti olevansa sosiaalidarvinisti sekä uskovansa evoluutioon. Hän myös vastusti jyrkästi kreationismia. Hänen maailmankatsomuksensa oli siis darvinistinen, jonka mukaan ihmiselämä ei ole pyhää, vaan ihminen on vain yksi sattuman ja evoluutioprosessin aikaansaama eliö muiden joukossa. Auvinen ei nähnyt kuolemaa murhenäytelmänä, koska piti sitä evoluutioprosessiin kuuluvana luonnollisena (ja sitä kautta suotavana ja välttämättömänä) tapahtumana. 

Tärkeää on huomata se, että evoluutioideologia ohjasi Auvisen maailmankatsomusta. Koska hän uskoi ihmisen olevan päämäärättömän evoluutioprosessin tulosta, niin siksi hän ei kyennyt näkemään ihmiselämää pyhänä, vaan ainoastaan sattumanvaraisen kehityksen tuloksena, Evoluutioideologia vaikutti myös hänen ajattelussaan, niin että hän ihannoi luonnonvalintaa ja vahvimman eloonjäämistä, jotka ovat saaneet Charles Darwinin "lajien synty"- kirjan ansiosta korostuneen aseman myös koulujen biologian opetuksessa. 

Auvinen uskoi Darwinia siinä, että luonnonvalinta on meidät "luonut" prosessi. Tämän seurauksena hän ihannoi tätä prosessia ja halusi tulla itse osaksi sitä. Hän halusi olla osa luonnonvalintaa (valitsijaa) ja päättää vahvimman oikeudelle ketkä ovat kelpoisia elämään. Toisin sanoen hän korotti itsensä Jumalan paikalle päättämään elämästä ja kuolemasta ja ikävä kyllä hän oli vain johdonmukainen evoluutioideologialle. Auvinen sanoi olevansa valmis taistelemaan ja kuolemaan asiansa puolesta (olla osa luonnonvalinnanprosessia) ja sen hän valitettavasti myös piti.

Naturalistisen evoluutioideologian mukaan kaikki on syntynyt sattumalta luonnollistenprosessinen kautta. Näin evoluutioideologia lukee luonnollisille prosesseille kykyjä, jotka kristinuskon mukaan kuuluvat vain Jumalalle. Eli kyvyn luoda materiaa ja energiaa tyhjästä, kyvyn antaa kuolleelle materialle elämä jne..  Kun ihmiset evoluutioideologian lumoissa ovat ryhtyneet jumalalistamaan luonnon (lukevat luonnolle kykyjä, jotka kristinuskon mukaan kuuluvat vain Jumalalle), ja lukevat ihmisen tämän jumalallisen luonnon kehittyneimmäksi muodoksi, niin se johtaa johdonmukaisesti siihen, että ihmisestä tulee itselleen jumala. 

Juuri näin myös Pekka-Eric Auvinen ajatteli sanoessaan "minä olen laki, tuomari ja teloittaja. Minua korkeampaa auktoriteettia ei ole". Auvinen oli valitettavasti vain poikkeuksellisen johdonmukainen sille mihin evoluutioideologia johdonmukaisesti loppuun asti vietynä voi pahimmillaan johtaa. Tämän vuoksi mielestäni on oikein sanoa, että koulujen biologian opetus voi olla hengenvaarallista, koska se voi johdonmukaisesti sovellettuna johtaa Auvisen kaltaisiin tapauksiin. 

Muistutan vielä, että Auvinen ei ole mikään yksittäistapaus, vaan ateistinen evoluutioideologia on ollut vaikuttamassa ihmisten hävitykseen tuhat kertaa enemmän kuin kaikki Euroopan historian uskonnolliset sodat yhteensä. Näistä esimerkkeinä vaikka vuoden 1930 Stalinistinen terrori, Maon Kiinan yhteiskuntakokeilut ja Pol Potin toteuttamat massamurhat. Näitä miehiä yhdisti ateismi ja evoluutioideologiaan perustuva maailmankatsomus, joka ohjasi heidän elämäänsä. Se ettei tällä hetkellä maallistuvissa länsimaissa nähdä tällaista terroria johtuu vain siitä, että kristinuskon perintö vaikuttaa vielä maallistuneissa kulttuureissa, niin vahvasti ettei maallistuneen evoluutioideologian vaikutus ole päässyt vielä täyteen voimaansa täällä.

Kristinusko antaa täysin toisenlaisen näkemyksen ihmiselämästä, kuin darvinismi (evoluutioideologia). Kristinuskon mukaan ihmiselämä on pyhää! Koska Jumala on luonut jokaisen ihmisen omaksi kuvaksensa, on tämän vuoksi jokaisen ihmisarvo ehdoton, sillä Jumala rakastaa jokaista ihmistä ehdottomasti, sillä ihminen on luotu Jumalan rakkautta varten. Kristinuskon mukaan Herra Jeesus kuoli jokaisen maailman ihmisen syntien edestä ja tätä kautta Jumala haluaa pelastaa jokaisen ihmisen. Täten kristinusko antaa lähtökohtaisesti jokaiselle ihmiselle yhtä tärkeän ja arvokkaan aseman henkilöön katsomatta. Vain kristinusko kykenee rakenteensa puolesta antamaan jokaiselle ihmiselle ehdottoman ja muista eliöistä erotetun aseman, sillä vain kristinuskon sanoma kertoo Luojasta, joka antoi Henkensä kaikkien ihmisten edestä henkilöön katsomatta. 

Jokaisen ihmisenarvo on Jumalan Pojan veren hintainen (mittaamattoman arvokas) ja tässä valossa on helppo ymmärtää miksi kristinuskon mukaan kaikkia ihmisiä, myös niitä jotka kristittyjä vihaavat ja vainoavat tulee rakastaa rakkaina lähimmäisinä. Kristinusko johtaa siis johdonmukaisesti harjoitettuna rakastamaan kaikkia ihmisiä rakkaina lähimmäisinä. Kristinusko johtaa täysin vastakkaiseen lopputulokseen kuin evoluutioideologia ja tämä johtuu siitä, että kristinuskon luova voima on Jumalan rakkaus, kun taas evoluutioideologian on kuolema ja epäkelpojen hävittäminen.

Kaiken tämän valossa on todella harmillista, että evoluutioideologia on saanut monopolin koulujen biologian opetuksessa, vaikka biologia ei kaipaa evoluutiota selitykseksensä. Luomisteoria on paljon johdonmukaisempi biologisille todisteille kuin evoluutioteoria. Tästä esimerkin antaa bioprosessitekniikan emeritusprofessori Matti Leisola, joka puhui Tieteiden talolla aiheesta "kehittyykö vai rappeutuuko ihminen?"

Kehitysopin "geologiset kaudet" löytyvät vain oppikirjoista

Maailman kuuluisin ateisti evoluutiobiologi Richard Dawkins on sanonut; 

Evoluutio olisi helppo kumota, jos löytyisi yksikin väärässä aikajärjestyksessä oleva fossiili. Evoluutio on selvinnyt tästä testistä liput liehuen. (The Greatest Show on Earth. The Evidence for Evolution s. 136)

Dawkinsin mukaan evoluutio kumoutuisi jos löytyisi yksikin väärässä aikajärjestyksessä oleva fossiili. Hänen mukaansa sellaista ei ole löytynyt. No kumoutuisiko evoluutio jos kävisi ilmi, että koko kehitysopillinen "aikajärjestys" maan pintakerroksista (fossiilikerrostumista) löytyy vain evoluutioon uskovien kasaamista oppikirjoista? Toisin sanoen jos kehitysopillista fossiilikerrosten aikajärjestystä ei löydetä luonnosta, vaan ainoastaan oppikirjoista, niin on helppo ymmärtää ettei väärää fossiilia voi löytyä väärässä "kehitysopillisessa aikajärjestyksessä", kuin vasta sitten, kun se oppikirjoissa, niin kuvataan, tässä valossa Dawkinsin on helppo hehkuttaa evoluution selvinneen testistä.

Jos katsomme evolutionistien oppikirjojen sijaan todistusaineistoa (luontoa), niin voimme huomata ettei kehitysopillisia geologisia kausia ole nähtävissä, missään.

Kuvassa (klikkaa kuvaa) näkyy Darwinin oppi-isän Charles Lyellin (1797-1875) näkemys maanpinnan hitaasta kerrostumisesta (Principles of Geology/1833 ja Element of Geology/1838). Se hyväksyttiin tieteelliseksi totuudeksi ja se oli pohjana Darwinin koko teorialle ja evolutionistit uskovat siihen tänäkin päivänä. Sen mukaan kerrostumien paksuus on suhteessa kuluneeseen aikaan. 500 miljoonan vuoden kertymän paksuus olisi yli 140 km.

Tämän geologisen taulukon mukaan 100-60 miljoonaa vuotta sitten eläneiden dinosaurusten fossiilien tulisi olla noin 40-30 km syvyydessä. Huomioitavaa on se, että maan korkeimman (Mount Everest 8.8 km) ja syvimmän (Mariaanien hauta 11 km) kohdan erotus on noin 20 km. Eli kehitysopin geologisen taulukon mukaan dinosaurusten fossiilien tulisi olla maanpinnalta luettuna syvemmällä, kuin on maailman korkeimman ja syvimmän kohdan välinen erotus ja vieläpä huomattavasti syvemmällä.

Ihminen ei ole kuitenkaan koskaan käynyt 30 km syvyydessä, eikä fossiileja ole siksi koskaan kaivettu 30 km syvyydestä. Sen sijaan fossiilit (myös dinosaurusten) löydetään aina maanpinnalta. Fossiileja etsitäänkin maan pintaa potkimalla ja konttaamalla. Eikö tässä vaiheessa tulisi hälytyskellojen soida evolutionistien päässä? Eikö se ole teorian kannalta hälyttävää, että fossiilit joidenka tulisi teoriassa olla 30 km syvyydessä löytyvätkin maanpinnalta? Eikö sen tulisi olla teorian kannalta hälyttävää, että dinosaurusten fossiilit löytyvät aina pintakerroksista? Eikö maanpinta ole aikajärjestyksessä väärä kerros dinosauruksille, kehitysopillisen aikajärjestyksen mukaan?

On tietenkin, mutta eihän tällaiset "pikku seikat" hetkauta evoluutioon tosiuskovia. Evoluutioon "aikuisten oikeasti uskovilla", on aina selitys tällaisille tosiasioille, jotka ovat täysin teorian ennusteiden vastaisia. He voivat vedota eroosioon, joka olisi muka hävittänyt ylemmät kerrokset dinosauruskerrostumien päältä, vaikka heidän teoriansa mukaan kerrosten tulisi kasvaa eikä hävitä ajan kuluessa. Tai he voivat vedota siihen, että dinosauruskerrostuma olisi jotenkin merkillisesti "pulpahtanut" pintakerrokseksi jne.. Heillä löytyy aina selitys, jonka kautta havainto voidaan selittää teorian mukaiseksi, koska evolutionistien johtopäätöksiä ei ohjaa luonnon tosiasiat, vaan teoria joka määrää sen mitä he voivat havaita.

Raamattuun uskovien kristittyjen ei tarvitse kehitellä kaiken maailman "selityksiä" sille miksi todistusaineisto ei näytä vastaavan omaa perususkomusta (teoriaa), vaan kristityt voivat ottaa todistusaineiston sellaisenaan, koska Raamatun mukaan kaikki eläimet ovat eläneet yhtä aikaa ja fossiilikerrostumat ovat valtava muistomerkki, joka kertoo siitä tosiasiasta, että Jumala on tuominnut maailman vedellä vedenpaisumuksessa. Raamatun kuvaaman historian perusteella emme odottaisi fossiilikerrostumien olevan missään kehitysopillisessa aikajärjestyksessä, vaan vedenpaisumuksen hautautumisjärjestyksessä ja juuri sellaisen järjestyksen näemme todistusaineistossa. Kehitysopin "geologiset kaudet" löytyvät vain oppikirjoista, kun taas luonto vastaa Raamatun ilmoitusta.