Otsikon väite perustuu siihen tosiasiaan, että peruskoulubiologiassa käsitettä "evoluutio" käytetään niin sopeutumisesta, jossa geneettinen informaatio vähenee, kuin "kehityksestä" elottomista yhdisteistä nisäkkäiksi, jossa geneettisen informaation täytyisi lisääntyä. Tällaisella kaksiselitteisellä puheella johdetaan lapsia harhaan, sillä tämän opetuksen seurauksena he luulevat, että kehitykselle elottomista yhdisteistä nisäkkääksi olisi todisteet, vaikka heille on annettu todisteet vain siitä, kuinka luonnossa havaitussa sopeutumisessa informaatiota menetetään. Alla on tarkempi analyysi aiheesta.
Kouluopetuksen tulee luonnontieteellisissä aineissa perustua luonnontieteellisesti todistettuihin tosiasioihin. Jotta voimme rajata opetettavat asiat luonnontieteellisiin tosiasioihin, tulee kokeellisen luonnontieteen kriteerejä kunnioittaa.
”Luonnontiede käsittelee asioita ja tapahtumia, jotka ovat periaatteessa aina todennettavissa, eli toistettavissa, ja jotka ovat riippumattomia havainnoitsijasta. Havainnot ja kokeet ovat kaiken luonnontieteellisen työn perusta. Luonnontiede käsittelee nykyhetkessä tapahtuvia asioita ja nykymaailman rakenteita. Sitä ei voida käyttää historiallisten asioiden tutkimiseen. Ensimmäinen luonnontieteelliselle teorialle asetettava vaatimus on, että se ei saa olla ristiriidassa minkään tunnetun havainnon kanssa.” (1)
Esimerkki havainnollistaa asiaa: Voimme kokeellisen luonnontieteen tutkimusmetodein tutkia havainnoin ja kokein biologisen solun rakennetta, sisältöä ja toimintaa. Emme voi kuitenkaan tutkia havainnoin ja kokein solujen alkua historiassa.
Voimme tieteellisin tutkimusmetodein havaita vain nykyisyyden ja suorittaa kokeita vain nykyisyydessä, sen vuoksi jokainen historiaa koskeva selitys on luonteeltaan uskonvarainen, ei luonnontieteellinen. Jos asiaa ei voida havaita, testata, toistaa tai mitata, se ei ole luonnontieteen piiriin kuuluva asia. Historiaa emme voi havaita, testata, toistaa tai mitata ja siksi historiantutkimus ei kuulu kokeellisen luonnontieteen piiriin. Erilaiset historiaa koskevat uskomukset/selitykset kilpailevat johdonmukaisuuden ja selitysvoimaisuuden suhteen siinä, mikä on paras selitys nykyisyydessä olevalle tieteelliselle todistusaineistolle.
Jos peruskoulubiologiassa vain yhdellä uskonvaraisella historianselityksellä on monopoli, jonka kautta eliöiden historia selitetään, niin vastoin luonnontieteen luonnetta, tämä uskonvarainen selitys esitetään silloin tieteellisenä tosiasiana nuorille. Se esitetään luonnontieteen tunnilla yhtä selvänä tosiasiana ja samana prosessina kuin se miten eliöt muuntelevat. Eliöiden muuntelu (sopeutuminen) on luonnontieteellinen tosiasia. Sen sijaan muuntelusta tehty johtopäätös, että kaikki eliöt polveutuvat samasta (mikrobi/bakteeri) kantamuodosta, ei ole luonnontieteellinen tosiasia. Tämän vuoksi kehitysoppia ei tulisi opettaa lapsille, ikään kuin se olisi luonnontieteellinen tosiasia. Modernin geenitieteen edistys on asettanut evoluutioteorian selitysvoimaisuuden biologiselle todellisuudelle kyseenalaiseksi, eikä sitä voida pitää johdonmukaisena selityksenä eliöiden historialle.
Muutama esimerkki havainnollistaa miten peruskoulubiologia opettaa evoluutio-opetuksessa luonnontieteen vastaisesti.
Sanomapro:n koodi- Elämä on yläasteen biologian oppikirja. Koodi- Elämä määrittelee evoluution sivulla 42 seuraavasti:
”Ilmaston lämpenemisen seurauksena ne metsäjänikset, jotka ovat talvellakin ruskeita, yleistyvät ja valkoturkkiset vähenevät. Ympäristöön parhaiten sopeutuneiden yksilöiden geenit ja ominaisuudet yleistyvät populaatiossa useiden sukupolvien aikana. Tämä on evoluutiota eli lajien ja populaatioiden muuttumista.” (2)
Huomaa, että koodi- Elämä määrittelee evoluutioksi prosessin, jossa jo olemassa olevan populaation eri väristen jänisten määrien suhde vaihtelee. Mitään uutta ominaisuutta ja rakennetta ei tässä kehity, vaan jo olemassa olevat ominaisuudet vaihtelevat määrällisesti. Ainoa asia joka muuttui, oli ruskeiden ja valkoturkkisten jänisten määrien suhde. On selvää, ettei tällainen prosessi rakenna mikrobeista jäniksiä, vaikka aikaa olisi äärettömästi. Siinä ei tapahdu ylöspäin suuntautuvaa kehitystä, joka tuottaisi uusia rakenteita ja toimintoja. Tämän vuoksi esimerkki ei tue uskomusta kehitysopista. Toinen esimerkki samasta kirjasta löytyy sivulta 46:
”Amerikkalaisten moottoriteiden ylikulkusilloilla pesivien pääskyjen siivet ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä lyhyemmiksi. Syy on siinä, että lyhyemmillä siivillä voi väistää ohiajavaa autoa nopeammin. Tapaus on klassinen esimerkki evoluutiosta, sanovat tutkijat.” (2)
Huomaa, että tässäkin esimerkissä ainoastaan jo olemassa olevan populaation eri kokoisten pääskyjen määrien suhde vaihtelee. Jo olemassa olevat lyhyempisiipiset yksilöt saavat vain valintaedun. Mitään uutta rakennetta tai ominaisuutta ei kehity. On selvää, ettei tällainen prosessi rakenna mikrobeista pääskyjä, vaikka aikaa olisi äärettömästi. Siinä ei tapahdu ylöspäin suuntautuvaa kehitystä, joka tuottaisi uusia rakenteita ja toimintoja. Tämäkään esimerkki ei tue siksi kehitysoppia.
Kun oppilaat on näin todellisilla esimerkeillä opetettu hyväksymään evoluutio tosiasiana, niin sitten koodi- Elämä kertoo seuraavaa:
s.48 ”Solut kehittyivät mereen päätyneistä elottomista yhdisteistä useiden vaiheiden kautta.”
s.49 ”Vähitellen näistä tumattomista soluista kehittyi nykyisten arkeonien ja bakteerien kaltaisia eliöitä.”
s.49 ”Vähitellen näistä tumattomista soluista kehittyi nykyisten arkeonien ja bakteerien kaltaisia eliöitä.”
s.49 ”Myöhemmin kehittyi soluja, joilla oli tuma ja muita soluelimiä”.
s.50 ”Noin 700 miljoonaa vuotta sitten kehittyivät ensimmäiset selkärangattomat eläimet.”
s.53 ”Vähitellen merten selkärangattomista eläimistä kehittyivät ensimmäiset selkärankaiset eläimet, kuten kalat.”
s.58 ”Sammakkoeläimet olivat ensimmäisiä maalla eläviä selkärankaisia. Ne kehittyivät todennäköisesti sellaisista kaloista, joilla oli lihaksikkaat evät. Evistä kehittyi vähitellen raajat”.
s.59 ”Matelijat olivat ensimmäisiä kokonaan maaelämään sopeutuneita selkärankaisia. Ne kehittyivät sammakkoeläimistä.”
s.59 ”Matelijat olivat ensimmäisiä kokonaan maaelämään sopeutuneita selkärankaisia. Ne kehittyivät sammakkoeläimistä.”
s.60 ”Linnut kehittyivät pienistä dinosauruksista, joiden suomujen tilalle oli kehittynyt höyheniä.”
s.60 ”Ensimmäiset nisäkkäät kehittyivät matelijoista, kuten linnutkin.” (2)
Huomaa, että mikään edellä kuvatuista väitteistä ei kuulu määritelmällisesti kokeellisen luonnontieteen piiriin, koska mitään edellä kuvatuista tapahtumista ei voida suoraan havaita ja kokeellisesti tutkia, testata ja toistaa. Kyseessä on eliöiden historiaa koskeva uskomus. Edellisissä kohdissa mainitaan 11 kertaa sana ”kehittyivät”, ja sillä viitataan prosessiin, jossa uusia rakenteita ja ominaisuuksia kehittyisi. Sivuilla 42 ja 46 koodi- Elämä määritteli evoluution jo olemassa olevien ominaisuuksien suhdemäärien vaihteluksi populaatiossa, joten tämä prosessi ei ainakaan voi vastata tästä uutta tuottavasta kehityksestä. Toisin sanoen moneen kertaan toistettu sana ”kehitys”, jonka kautta eliöiden historia selitetään, jää täysin ilman luonnontieteellisiä todisteita ja mekanismia. Tässä valossa viitattu kehitys jää uskomusten tasolle, ja sellaisia ei tulisi opettaa biologin kirjassa, ikään kuin tosiasioina historiasta. Tämän vuoksi kehitysoppi tulee poistaa koulubiologiasta.
Lähteet:
(2) Sanomapro koodi-Elämä 2018 - https://tuotteet.sanomapro.fi/bu560897-koodi-elama.html
Tässä 12 minuutin video aiheesta.
