Ateisti ei voi "oikeutetusti" tietää mitään

Ateisti Richard Dawkins ei voi oikeuttaa uskoaan tiedollisesti mihinkään. Tämä on ironista, sillä Dawkins ja ateistit ovat hyökänneet kristinuskoa vastaan nimenomaan tieteen nimissä. Tieteen, jonka tiedollista luonnetta he eivät pysty oikeuttamaan omasta 'uskonnollisesta' lähtökohdastaan käsin. Seuraavaksi selitän, miksi näin on.

Tieto tarkoittaa uskomusta, joka on oikeutettu ja siten tosi. Jotta voimme tietää jotain tulee meidän uskoa (olettaa) tiettyjä asioita, jotta oikeutuksemme saa tiedollisen merkityksen. Jotta tieto olisi oikeutettu, tulee olettaa, että logiikan lait ovat päteviä, sekä havainnot ja järjen päätelmät ovat luotettavia. Jotta voimme oikeuttaa logiikan lait, havainnot ja järjen päätelmät tulee meidän olettaa, että maailmankaikkeus on järkiperäisesti ymmärrettävä. Jotta maailmankaikkeus olisi järkiperäisesti ymmärrettävä, niin meidän tulee olettaa, että sillä on järjestys, jota ihmismieli pystyy ymmärtämään. 

Tämäkään ei vielä riitä tiedolliseen oikeutukseen, vaan meidän tulee vielä olettaa se, että älylliset kykymme (havainnot, järjen päätelmät) toimivat tarkoituksenmukaisesti totuuden löytämisen näkökulmasta. Toisin sanoen, älyllisten kykyjemme tulee toimia niin, että ne tavoittavat todellisuuden todellisen tilan. 

Esimerkiksi Matrix-elokuvassa ihmiset oli kytketty letkuihin ja heidän aivoihin vaikutettiin niin, että he luulivat elävänsä normaalia elämää, vaikka kaikki se mitä he havaitsivat ja kokivat, oli vain virtuaalitodellisuutta. Matrix-elokuva on esimerkki siitä, että jos emme voi oikeuttaa sitä lähtöoletusta, että älylliset kykymme tavoittavat todellisuuden todellisen tilan, niin emme voi oikeutetusti luottaa siihen, että havaintomme ja päätelmämme ovat kosketuksissa todellisuuteen. Matrix-elokuvassa virtuaalitodellisuudessa eläneiden ihmisten havainnot eivät tavoittaneet todellisuuden todellista tilaa. 

Miten Matrixissa elävä ihminen voisi tietää, että hän elää virtuaalitodellisuudessa, eikä mikään mitä hän näkee tai kokee ole todellista? Hänen älylliset kyvyt tavoittavat (kykenevät havainnoimaan) vain virtuaalitodellisuuden, näin hänellä ei ole havaintojensa kautta mahdollisuutta osoittaa ettei hän ole kosketuksissa todellisuuteen. Toisin sanoen miten Matrixissa elävä voisi osoittaa, että se mitä hän näkee, kokee ja päättelee olisi totta? Sillä mitään mitä hän näkee tai kokee ei tapahdu oikeasti, eikä todellisuudessa. Tällöin hän ei voi nojautua älyllisiin kykyihinsä yrittäessään osoittaa älyllisten kykyjensä luotettavuutta totuuden saavuttamisen näkökulmasta. 

Professori Tapio Puolimatka toteaa hyvin kirjassaan ’Usko, Tiede ja Evoluutio’ (s.596): 

”se, että maailma ilmenee tietyllä tavalla järjestyneenä, ei anna tiedollisia takeita siitä, millainen maailma todella on, jos havaintokyky ei toimi sellaisella tavalla, että se antaa useimmissa tapauksissa luotettavan kuvan todellisuudesta.” 

Täysin saman ongelman edessä on aikamme naturalistinen (kehitysopillinen) todellisuuskäsitys, jonka mukaan maailmankaikkeus ja ihmismieli ovat seurausta ohjaamattomasta, sokeasta ja päämäärättömästä sattumanvaraisesta prosessista. Jos ihmisjärki on ohjaamattoman ja sokean luonnonvalinnan tuote, sen tuottamia uskomuksia ei voida pitää luotettavina, koska luonnonvalinta ei ole kiinnostunut uskomusten totuudesta, vaan ainoastaan käyttäytymisestä. 

Harvardin yliopiston evoluutiopsykologi Steven Pinker: 

”aivomme ovat muotoutuneet selviämistä - ei totuutta - varten. Joskus totuus on hyödyllinen sopeuma, joskus taas ei”.

Luonnonvalinta ei takaa älyllisten kykyjen luotettavuutta, koska luonnonvalinta ei kohdistu uskomusten sisältöön vaan käyttäytymiseen. Näin uskomusten sisällöt voivat olla täysin harhaanjohtavia ja toiminta voi silti ohjautua niin, että eliö säilyy hengissä. Tämä johtuu siitä, että naturalistisen käsityksen mukaan käyttäytymistä eivät ohjaa uskomusten sisällöt, vaan aivojen hermosolujen sähkökemialliset reaktiot, jotka ovat uskomusten biologisena perustana. 

Näin naturalistisen todellisuuskäsityksen pohjalta ei ole perusteita luottaa siihen, että ihmisen älylliset kyvyt toimisivat tarkoituksenmukaisesti totuuden saavuttamisen näkökulmasta. Koska naturalistisen lähtökohdan valossa ihmisjärki voi yhtä hyvin toimia epätarkoituksenmukaisesti, kuin tarkoituksenmukaisesti totuuden saavuttamisen näkökulmasta, niin siksi kaikki tästä lähtökohdasta tehdyt perustelut ovat hyödyttömiä tiedon kannalta.

En väite ettei ateistit voi tietää mitään. Tietysti he kykenevät tietämään asioita, koska ovat Jumalan luomia ihmisiä ja elävät Jumalan luomassa todellisuudessa. Pointti on siinä, ettei heidän ateistinen maailmankatsomuksensa anna perusteita ja oikeutusta luottaa havaintoihin ja järjen päätelmiin. Tämän vuoksi ateistit lainaavatkin (tietämättään) oikeutuksen havaintojen luotettavuudelle Raamatun ilmoituksesta. 'Lainausta' helpottaa se tosiasia, että länsimaissa on kristillinen perusta. Ilman tätä perustaa, ei moderni luonnontiede olisi noussut kukoistukseensa.

Me voimme oikeuttaa älyllisten kykyjen tavoittavan totuuden, vain jos älylliset kykymme toimivat tarkoituksenmukaisesti niille sopivassa ympäristössä. Tämän tarkoituksenmukaisuuden voimme oikeutetusti olettaa vain siitä lähtökohdasta, että uskomme kaikkitietävän ja äärettömän älykkään olennon luoneen maailmankaikkeuden ja ihmisen jotain tarkoitusta varten. Vain se oikeuttaa luottamuksemme älyllisiin kykyihimme, että uskomme ihmismielen ja maailmankaikkeuden olevan saman Luojan luomuksia ja että Luoja loi maailmankaikkeuden sellaiseksi, että ihminen voi sitä ymmärtää. 

Raamatun mukaan Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen ja antanut ihmiselle maailman hallintavallan. Tässä valossa meillä on oikeutettu syy olettaa, että Jumalan kuvaksi luodulla ihmisellä on kyky tavoittaa tarkoituksenmukaisella tavalla Jumalan luoman maailmankaikkeuden todellisuus. Vain jos maailmankaikkeuden rakenne on luotu sellaiseksi, että se avautuu ihmisjärjelle, niin meillä on perusta luottaa järkemme toimivan oikein tässä ympäristössä. Vain se, että ihminen on luotu kaikkitietävän Jumalan kuvaksi, tarjoaa oikeutuksen luottaa siihen, että havainnointikykymme tavoittaa todellisuuden. Vain Raamatun ilmoitus tarjoaa ne lähtökohdat joidenka pohjalta voimme oikeuttaa tiedolliset uskomuksemme.