Radiohiiliajoitus tukee Raamatun aikaskaalaa

Todistaako iänmääritys maailman olevan miljardien vuosien ikäinen? Ei todellakaan. Geologica 2007 maallistuneen näkemyksen suurteos maailman geologiasta sortuu  alkeelliseen päättelyyn, kun se pyrkii todistamaan maailman miljardien vuosien iän. Geologicassa todetaan sivulla 26:

• "Kenelläkään ei ollut käsitystä maan todellisista absoluuttisista ikävuosista, ennen kuin kivistä löydettiin "geologisia kelloja". Nämä "kivikellot" perustuvat tavallisten mineraalien (kuten zirkonin) kiteiden sisään jääneisiin radioaktiivisiin aineisiin (esimerkiksi uraaniin), joita löytyy monista kivistä. Kun radioaktiivisen aineen täsmällinen hajoamisnopeus tunnetaan, voidaan määrittää sitä sisältävän mineraalin ikä. Tämä tapahtuu mittaamalla kiteestä radioaktiivisen aineen ja sen hajoamistuotteen määrien suhde. Mitä vanhempi kivi, sitä enemmän se sisältää hajoamistuotetta. Vanhin tunnettu zirkonikide syntyi 4,4 miljardia vuotta sitten."

Se, että evolutionistit väittävät tällaisen "kivikellon" olevan olemassa perustuu todella ihmeelliseen tulkintaan ajanmittauksesta. Sillä se on ilmeistä, ettei pelkkä radioaktiivisen aineen tämän hetkinen hajoamisnopeus voi kertoa meille milloin kivi muodostui, muuta kuin silloin jos teemme  kiven historiasta oletuksia, joita emme voi mitenkään tietää ja todistaa, ja jos näin on, niin meillä ei ole mitään "kelloa". Ja juuri tällaisia oletuksia (uskomuksia) radioaktiivisessa iänmäärityksessä joudutaan aina tekemään.

Tutkijat eivät voi mitenkään tietää (koska eivät ole olleet paikalla mittaamassa ja havainnoimassa), sitä mikä oli radioaktiivisen aineen ja sen hajoamistuotteen lähtösuhde (esim, että alussa ei ollut olemassa tytär-isotooppia, tai että tiedämme sen pitoisuuden). He eivät voi myöskään tietää sitä onko saastumista tapahtunut kiven historiassa. Kivikellon olemassaolo vaatisi, että järjestelmät olisivat olleet suljettuja siten, että lähtöaina tai tytär-isotooppeja ei ole kadonnut tai lisätty. Kalliot eivät kuitenkaan todellakaan ole tällaisia suljettua systeemejä. He eivät voi myöskään tietää, että hajoamisnopeudet olisivat olleet aina samoja. Kun tutkijat katsovat "kivikelloa", niin heidän täytyy aina olettaa nämä asiat joita he eivät voi historiasta tietää ja kalibroida järjestelmänsä näiden todistamattomien oletusten pohjalta. Täten kivikello ei ole oikeasti mikään kello, vaan uskomusjärjestelmä. Tätä ei tietenkään kerrota, ainakaan selkeästi, vaan puhutaan vain kellosta ja "tiedosta".

Jos meillä kuitenkin olisi varma suljettu systeemi ja aine jonka hajoamisnopeuden tiedämme, niin sen perusteella voisimme tietää näytteen maksimaalisen iän. Itseasiassa meillä on tällainen suljettu systeemi, sillä timantit ovat maailman kovinta ainetta ja siten niiden sisältö on niin sanotusti "saastumaton". Radiohiili on aine, jonka hajoamisnopeuden me tunnemme. Radiohiiltä syntyy, kun nopeasti liikkuvat neutronit osuvat typpeen ilmakehässä ja muuttavat sen radiohiileksi. Radiohiili on epävakaata ja hajoaa hitaasti takaisin typeksi. Puolet radiohiilestä hajoaa takaisin typeksi noin 5800 vuodessa. 

Täten yli 50 000 vuoden ikäisessä näytteessä ei pitäisi olla havaittavaa radiohiiltä. Kun timantteja on tutkittu maailman luotettavimmissa laboratorioissa, on niiden sisältä löydetty mitattavia määriä radiohiiltä, joka ei ole vielä kerennyt muuttua typeksi. Timanteista joidenka iäksi on otaksuttu jopa 3 miljardia vuotta. Se, että niiden sisältä löytyy radiohiiltä, on vahva osoitus sen puolesta etteivät ne todellisuudessa ole kuin muutamia tuhansia vuosia vanhoja, sillä ne ovat varma suljettu systeemi. Timantit syntyvät syvällä maanvaipassa ja se, että ne sisältävät radiohiiltä on vahva osoitus sille, että maailma on itseasiassa vain tuhansien vuosien ikäinen.

Seuraavalla videolla kerron timanteista ja radiohiiliajoituksesta enemmän:

DNA, liian kova pala purtavaksi evoluutioteorialle

Koodijärjestelmä ja koodaus ovat välttämättömiä edellytyksiä informaation tallennukselle ja välitykselle. Esim suomen kielen, tietokoneen ohjelmointikielen ja solun DNA:n merkkien järjestys täytyy purkaa, jotta niiden merkitys tulee ymmärretyksi. Informaatiokoodia ei voida purkaa muuta kuin ennalta määritetyn sopimuksen (koodin) kautta.

Esim suomen kieli on kuulijalle merkityksetöntä siansaksaa, jollei hän ymmärrä suomen kielen kielioppia (tulkintasääntöä), jonka avulla hän pystyy purkamaan suomenkielellä välitetyn informaation. Suomen kieli on koodi, joka perustuu sopimukseen kieliopin säännöistä. Suomen kielen välittämää informaatiota voidaan tulkita vain tämän ennalta sovitun sopimuksen mukaan, joka määrittää suomen kielen kieliopin. Kieliopin olemus on aineeton, koska se voidaan ymmärtää vain älyllisesti ja tuottaa (sopia) vain älyn kautta.

Samoin tietokoneen binäärikoodi ja eliöiden solujen sisältämä geneettinen koodi (DNA) voidaan purkaa vain ennalta sovittujen tulkintasääntöjen (kieliopin) kautta. Toisin sanoen binäärikoodi ja DNA ovat merkityksettömiä ilman ennalta sovittua koodia, joka antaa binäärikoodin ja DNA:n sisältämille merkkien järjestykselle, merkityksen. Koodi täytyy tulkita (purkaa), jotta sen merkitys tulee ymmärretyksi, vain siten siitä tulee merkityksellinen. 

Toisin sanoen merkitys ei synny koodin järjestelystä, vaan järjestelyn tulkinnasta. Koodi voidaan tallentaa materiaan sen säilytystä ja siirtämistä varten, mutta koodin sisältämä viesti ei ole aineen tuottama, vaan mielen, joka kirjoitti koodin aineelliselle alustalle. Täten todellinen informaatio (tieto) ei ole aineellisessa merkkijonossa, vaan mielen tuottamissa sopimuksissa, jotka määräävät säännöt, joiden kautta aineelliset merkkijonot voidaan tulkita ja ymmärtää. Lisäksi merkkijono sisältää informaatiota vain jos toinen osapuoli (tai prosessi) voi tulkita tuon koodin jollakin vastaanottajan koneistolla, joka purkaa koodin ennalta sovitun kieliopin mukaan.

Tämä tarkoittaa sitä, että jos DNA:n merkkijono (kaksi 3 miljardin kirjaimen sarjaa) syntyisi sattumalta, niin sen informaatio sisältö olisi puhdas nolla. DNA sisältää merkityksellistä ja toiminnallista informaatiota vain jos se on jonkun lähettämä koodi (viesti). Eliöiden DNA:n sisältämä nukleotidijärjestys saa merkityksen, kun solu purkaa sen kääntäjä ribosomissa. Koodikielen luonteen mukaisesti tämä DNA:n purkaminen on mahdollista vain jos solun koneistoissa on ohjelmoituna tieto siitä kieliopista, jonka mukaan DNA:n sisältämä viesti on kirjoitettu.

Koska DNA on koodi, niin oleellisin kysymys on, kenen laatima? Raamattu antaa tähän hyvän johtolangan: ”Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta.” (2.Pie.3:5)

Laaja DNA-tutkimus tukee Raamatun ilmoitusta

Tutkimusartikkelissa (Human Evolution: Why should mitochondria define species? ) Rockefellerin ja Baselin yliopistojen professorit selvittävät, että kaikki ihmiset polveutuvat yhdestä ja ainoasta parista (Y-kromosomi Aadam ja mitokondrio-Eeva) ja 90% kaikista maapallon eläinlajeista laajenivat omista pienistä perustajapopulaatioista samaan aikaan, noin 100 000 - 200 000 vuotta sitten. Täten me ihmiset olisimme kaikki sukua toisillemme, mutta emme eläimille.

Johtopäätös oli, että kaikki nykyiset lajit ovat käyneet pullonkaulan läpi samaan aikaan, josta vain muutamia edustajia kustakin lajista olisi selvinnyt. Tutkimus osoitti myös, että eläintyyppien välillä on laajoja geneettisiä eroja, kun taas saman lajin edustajien erot ovat todella pienet. 

Tämä oli niin radikaalitulos, että Thaler (toinen tutkijoista) sanoi; ”taistelin sitä vastaan niin kovaa kuin voin.” Miksi? Syy on ilmeinen, data on evoluutioteorian vastainen. Evoluutioteoria ei ennusta, että suurin osa lajeista on saapunut samaan aikaan, eikä sitä, että lajeilla on nämä selkeät geneettiset rajat.

Data sopii sen sijaan (ilman paisutettua aikaa) Raamatun ilmoitukseen. Jumala loi Aadamin ja Eevan ja eri tyyppiset eläimet samaan aikaan. Eläinten geneettiset rajat ovat selkeät ja siksi ne kykenevät lisääntymään vain lajiensa mukaan, minkä Jumala ilmoittaa 10 kertaa Raamatun ensimmäisessä luvussa. Vedenpaisumus oli pullonkaula, josta selvisivät vain kaikki Nooan arkissa olleet lajityyppien edustajat.  

Raamattuun uskovat kristityt ovat sanoneet koko ajan, että ihmiset ja eläimet ilmaantuivat samaan aikaan ja että ihmisten ja eläintyyppien välillä on selkeät rajat, joita ei voida ylittää. Teknologian parantuessa tiedemiehet pystyvät nyt katsomaan mitä DNA sisältää. Tämän ansiosta he pikkuhiljaa nousevat ylöspäin tiedon vuorella, niin kuin viitattu tutkimus mainiosti osoittaa. Jos he jonain päivänä saapuvat tiedon vuoren huipulle, niin he löytävät sieltä tavalliset Raamattuun Jumalan sanana uskovat kristityt, jotka ovat olleet siellä jo tuhansia vuosia. Kristityt eivät ole vuoren huipulla viisautensa ansiosta, vaan uskosta universumin Luojan ilmoitukseen maailman varhaishistoriasta.

Kertyvät mutaatiot ovat evoluutioteorian tuho

Useat ihmiset on johdettu uskomaan, että evoluutioteoria olisi tieteellinen tosiasia. Koulujärjestelmämme biologian oppikirjat toistavat mantraa, että ihmisten perimät ovat peräisin yksinkertaisesta alkugenomista pitkän mutaatiosarjan (painovirheiden) ja runsaan luonnonvalinnan (lisääntymiserojen) kautta. Mutaatioita pidetään evoluution uutta "kehittävänä" voimana.

Johtavat populaatiogeneetikot myöntävät, että ihmisen mutaationopeus (pelkästään sukusoluissamme) on luokkaa 75-175 nukleotidikorvautumista (mutaatiota) yksilöä kohden sukupolvessa (Nachman ja Crowell, 2000; Kondrashov, 2002; Xue ym., 2009; Lynch, 2010; Campbell ja Eichler, 2013). Hyödyllisten mutaatioiden suhde vahingollisiin yksi miljoonaa kohti (Gerrish ja Lenski, 1998).

Cornellin yliopiston genetiikan emeritusprofessori John Sanford kirjoittaa kirjassaan "eliömaailma rappeutuu" näin:

"Sata mutaatiota ihmistä kohden tarkoittaa vain hyvin minimaalista informaation menetystä suuressa genomissamme. Tällaisen mutaationopeuden todelliset vaikutukset ovat kuitenkin nähtävissä populaation tasolla ja ilmentyvät ajan myötä. Koska maailmassa on yli seitsemän miljardia ihmistä ja jokainen lisää 100 uutta mutaatiota maailmanlaajuiseen populaatioon, on pelkästään meidän sukupolvemme lisännyt noin 700 miljardia uutta mutaatiota ihmiskuntaan. Kun muistamme, että genomissamme on vain kolme miljardia nukleotidia, huomaamme, että elämämme aikana on jokaisessa nukleotidipaikassa tapahtunut yli 200 mutaatiota. Jokainen mahdollinen pistemutaatio ihmisen genomissa, joka voi tapahtua, on tapahtunut useita kertoja pelkästään omana elinaikanamme!"

Kokeellinen luonnontiede osoittaa, että ihmisen mutaationopeus (sukusoluissamme) on noin sata mutaatiota yksilöä kohden sukupolvessa. Näistä mutaatioista suurin osa on vahingollisia ja niiden suhde hyödyllisiin on jopa miljoonakertainen. Ihmispopulaation tasolla tämä tarkoittaa sitä, että meidän sukupolvemme on lisännyt noin 700 miljardia uutta mutaatioita ihmiskuntaan, joista vahingollisia on miljoonan suhde yhteen. Jokaisessa mahdollisessa ihmisen genomin nukleotidipaikassa on tapahtunut pelkästään meidän sukupolven aikana yli 200 mutaatiota ja mitään uutta ei ole kehittynyt.

Populaatiogenetiikan havainnot osoittavat, että evoluutioteoria ei voi olla tosiasia, koska evoluution mekanismina pidetty mutaatio- ja valintamekanismi kulkee väärään suuntaan "kehityksen" kannalta. Mitään kehitystä ei ole havaittu, vaikka pelkästään meidän sukupolvemme lisää yli 700 miljardia uutta mutaatiota ihmiskuntaan ja tämän seurauksena jokainen mahdollinen pistemutaatio on tapahtunut yli 200 kertaa pelkästään meidän elinaikanamme.

Sen sijaan johtavat populaatiogeneetikot myöntävät, että ihmisen elinkelpoisuus vähenee 1–5 % sukupolvessa - (Lynch, Crow). Näin siksi, että jokaisen yksilön sukupolvessa lisäämät sata uutta mutaatiota ovat miljoonakertaisesti vahingollisia suhteessa hyödyllisiin. Mutaatiot syövät ihmisten elinkelpoisuutta eivätkä kehitä sitä ja tämä on vastakohta evoluutioteorialle. Kristityt voivat ottaa todistusaineiston kuitenkin sellaisenaan, koska se vastaa juuri sitä mitä odottaisimmekin Raamatun perusteella. Virheettömiksi luodut perimät (genomit) alkoivat rappeutumaan mutaatioiden kautta syntiinlankeemuksessa, jonka kautta kuolema tuli maailmaan.

Tri Crow antaa ymmärtää, että ihmisen kelpoisuus saattaa laskea 1-2 % sukupolvessa mutaatioiden kertymisestä johtuen. Kelpoisuuden väheneminen 1%:lla sukupolvessa (aloittaen kelpoisuudesta 1) on esitetty graaffisesti hypoteettiselle 300 ihmissukopolven aikajanalla (6000-9000 vuotta). Tuloksena klassinen biologinen taantumakäyrä. Tämän tyyppinen kasautuva kelpoisuuden väheneminen johtaisi selvästi dramaattiseen ihmisrodun taantumiseen historiallisessa aikakehyksessä.

Jos elinkelpoisuus alenee 300 sukupolven aikana alle 10% alkuperäisestä ja ihminen elää nykyään keskimäärin 70-80 vuotta, niin se tarkoittaa, että alkuperäinen elinkelpoisuus olisi voinut tuottaa yli 800 vuoden eliniän. Tämä on looginen johtopäätös tieteellisestä datasta.

Raamatun ilmoitus ihmisten eliniästä varhaishistoriassa antaa todella mielenkiintoisen tuloksen. Raamattu kuvaa nimittäin biologisen rappeutumiskäyrän. John Sanford kysyykin:

"Miksi nämä kirjoittajat olisivat halunneet kuvata biologisen rappeutumiskäyrän ilman tietoa 1800-luvulla löydetystä genetiikasta tai 1900-luvulla löydetyistä mutaatioista?"

Ei Mooses tiennyt biologisesta rappeutumiskäyrästä mitään, mutta koska Mooses kirjoitti Jumalan profeettana Jumalan Hengessä Jumalan ilmoituksen ihmiskunnan todellisesta historiasta ylös, niin siksi Mooseksen kuvaamat eliniät vastaavat tarkasti sitä mitä me odottaisimmekin biologisen rappeutumiskäyrän perusteella. Kokeellisen luonnontieteen tulokset osoittavat, että vanheneminen ja kuolema johtuvat kertyvistä mutaatioista. Koska alussa mutaatioita oli vähemmän, niin miksi ihmiset eivät olisi silloin voineet elää niin vanhoiksi, kuin Raamattu kuvaa? Raamattu on Jumalan sanaa ja siksi se sopii todistusaineistoon täydellisesti ja me kristityt voimme ottaa tosiasiat sellaisenaan!

Seuraavalla videolla aihetta käsitellään tarkemmin.

Sirppisoluanemia ei tue evoluutioteoriaa

Tiede-lehden bloggaaja Tuomas Aivelo on evoluutiobiologian tohtorikoulutettava Helsingin yliopistosta. Hän kirjoittaa blogissaan, että sirppisoluanemia on hänen lempiesimerkki evoluutiosta. Tätä on nyt syytä tutkia hieman tarkemmin, sillä Aivelo on mitä mainioin esimerkki evolutionistista, joka pitää tiedon (informaation) tuhoutumista parhaana evoluution esimerkkinä. Vaikka todellisuudessa geneettisen informaation tuhoutuminen on vastakohta sille, mitä evoluutioteoria -> mikrobeista -> mieheksi vaatisi. Eli suunnattomasta uutta geneettistä informaatiota (rakennus- ja toimintaohjeita).

SIRPPISOLUANEMIA

- Normaali (terve) homotsygoottinen hemoglobiinigeeni (SS)

- Sirppisoluanemian (sairas) homotsygoottinen hemoglobiinigeeni (ss)

- Sirppisoluanemian heterotsygoottinen hemoglobiinigeeni (Ss)

Sirppisoluanemia on verisairaus. Homotsygoottiset (molemmat geenin alleelit samanlaisia) resessiivisen sirppisolugeenin kantajat (ss) kuolevat nuorina, sillä sirppisoluanemiasta kärsivillä veri kuljettaa heikosti happea (johtaa anemiaan) ja solut helposti klimppiintyvät verisuoniin. Näin siksi, että punasolujen muoto on muuttunut normaalin (pyöreähkön) sijaan sirpinmuotoiseksi. Sirppisoluanemia aiheuttaa siis epämuodostuneita punasoluja. 

Sirppisoluanemia johtuu rikkinäisestä hemoglobiiniproteiinista. Sirppisoluanemiassa on ihmisen beeta-hemoglobiiniketjussa yksi ainoa aminohappo vaihtunut toiseen. Kun tällainen geeni esiintyy heterotsygoottisesti (kaksi erilaista geenin alleelia) "Ss" (normaali = toimiva ja mutatoitunut = rikkinäinen alleeli) ei sairaus ilmene kovinkaan vakavana, sillä tällöin puolet tuotetusta hemoglobiinista on toimivaa ja tämä riittää tuottamaan riittävästi hyviä punasoluja. Heterotsygoottisen geenin kantajan (Ss) elinikä on vain vähän lyhyempi, kuin terveen hemoglobiinigeenin (SS) kantajan - normaaleissa oloissa.

MALARIA

Malaria on hyttysten aiheuttama loistauti. Loinen kulkeutuu hyttysen piston seurauksena ensin ihmisen maksaan, josta se siirtyy veren punasoluihin. Malaria aiheuttaa voimakkaita kuumekohtauksia, jotka voivat olla hengenvaarallisia. 

VALINTAETU

Sirppisoluanemia voi olla kantajalleen hyödyllinen poikkeuksellisella alueella (malarian saastuttamilla), kun se ilmenee heterotsygoottisena (Ss). Kun malarialoinen pyrkii mutatoituneen (sirpinmuotoisen) punasolun sisälle kyseiset punasolut hajoavat. Täten jos henkilö on heterotsygoottisen (Ss) resessiivisen sirppisolugeenin kantaja, niin malarialoiset voivat lisääntyä huomattavasti heikommin ja tauti on paljon lievempi. Näin alleelikomponaatio (Ss) tarjoaa suojan malariaa vastaan. Malarian saastuttamilla alueilla parhaiten pärjäävät siis ne, joilla on hemoglobiinigeenistä yksi normaali alleeli ja yksi sirppisolualleeli (Ss). 

Huomioitavaa on nyt se, että tämä sirppisoluanemian heterotsygoottisen muodon tuoma selviytymisetu koskee siis vain erityisen poikkeuksellista aluetta, eli malarian saastuttamaa. Normaaleissa olosuhteissa tämä sirppisolugeenin heterotsygoottinen (Ss) muoto on valinnan kannalta vahingollisempi kantajalleen verrattuna täysin terveeseen hemoglobiinigeeniin. Terveen geenin (SS) kantajien elinikä on pidempi olosuhteissa joissa malariaa ei esiinny. Tämän vuoksi sirppisolualleelia (s) esiintyy harvoin alueilla joissa ei ole malaria vaaraa.

SIRPPISOLUANEMIA ON VASTAKOHTA SILLE MITÄ EVOLUUTIOTEORIA VAATISI

Vaikka sirppisoluanemia on tiettynä muotona (heterotsygoottisena) ja aivan poikkeuksellisella alueella (malarian saastuttamilla) hyödyllinen eloonjäämisen kannalta, on kyseessä kuitenkin geneettisellä tasolla informaation tuhoutuminen -> menetetään toiminallisuutta. Koska sirppisoluanemiaan liittyy aikaisemman tiedon (toimivan hemoglobiinigeenin) rikkoontuminen, on kyseessä informaation menetys. Tämä toimivan geenin rikkoontuminen ei kehitä mitään uutta rakennetta tai toimintoa.

Mutaatio tuhoaa jo olemassa olevaa informaatiota ja sen seurauksena mutatoituneet (rikkoutuneet) punasolut voivat kuljettaa heikommasti happea kuin alkuperäinen rikkoontumaton muoto. Täten se ei edusta esimerkkiä biologisen moninaisuuden (informaation) lisääntymisestä. Jo olemassa olevan informaation rikkominen ei ole sellaisen uuden geneettisen informaation (rakennus- ja toimintaohjeiden) tuottamista, joka synnyttäisi uusia toimintoja ja rakenteita eliöille, vaikka rikkoontunut muoto olisikin joissain poikkeuksellisissa oloissa hyödyllinen valinnan kannalta.

Jotta mikrobista -> mieheksi evoluutio olisi mahdollista, tulisi uusien toimintojen kehittymisen olla ainoa tärkeä asia evoluution kannalta. Sen todistamiseksi tarvittaisiin esimerkkejä uusien toimintojen syntymisestä, eikä jo olemassa olevien toimintojen rikkoontumisesta - mistä sirppisoluanemiassakin on kyse.

Olen luvalla sanottuna hiukan huolestunut yliopistojemme biologian koulutuksesta, kun evoluutiobiologian tohtorikoulutettavan lempiesimerkki evoluutiosta on muutossuuntana täysin vääränsuuntainen evoluutioteorian kannalta. Eli (informaatiota) tuhoava, kun evoluutioteoria tarvitsisi (informaatiota) kehittävän.

Sen sijaan sirppisoluanemia sopii Raamatun ilmoitukseen kuin nenä päähän. Toiminnallista informaatiota tuhoavat mutaatiot ovat seurausta syntiinlankeemuksesta ja luomakunnan kiroamisesta. Luoja Jumala on luvannut vielä ennallistaa kaikki alun hyvän mukaiseksi niille, jotka tahtovat rakastaa Häntä. Kun uskot Herraan Jeesukseen, niin kuin Raamattu opettaa, niin saat Jumalan armosta elää vielä uudessa Jerusalemissa, jossa ei ole oleva enää murhetta eikä parkua eikä kipua.

Millainen Nooan arkki oli

Millainen Raamatussa kuvattu Nooan arkki oli? Raamatun kuvauksen perusteella arkissa pelastui vedenpaisumukselta 8 ihmistä ja kaikenlaisista ilmaa hengittävistä maaeläimistä (lajityypeistä) kaksi kappaletta (puhtaista eläimistä 7 paria). Yhdysvaltain Kentuckyssa Ark Encounterissa on Raamatun mittojen mukaan tehty kopio Nooan arkista ja se tarjoaa hienon kuvauksen siitä, millainen Nooan arkki mahdollisesti oli. Kävin vaimoni kanssa jokin aika sitten arkilla ja esittelen nyt muutamia kuvia sieltä. (klikkaa kuvia, niin ne aukeavat isompina)

Arkki ulkoapäin

Arkki oli 157m pitkä.

Arkki oli 26m leveä.

Arkki oli 16m korkea.

Arkki sisäpuolelta

Arkin tilavuus oli 65 300 kuutiota. Se vastaa noin 600 rautateiden karjavaunua, joihin jokaiseen mahtuisi 240 lammasta. Arkissa oli kolme tasoa.

Arkissa eläimet olivat tällaisissa häkeissä. Arkin eläimet eivät olleet täysi-ikäisiä ja täysikasvuisia, vaan nuoria ja pienempiä. Myös dinosaurukset olivat arkissa lajityyppiensä mukaan (noin 55 kpl). Suurimpienkin dinosaurusten luiden kasvurenkaista on laskettu, että niiden kasvupyrähdys alkoi noin 5 vuoden iässä. Arkissa oli todennäköisesti alle viisivuotiaat yksilöt, jotka painoivat vain noin tonnin ja olivat härän kokoisia.

Arkissa oli hyvät tilat Nooan perheelle. Arkkiin otettiin todennäköisesti tiiviiksi pakattua ja kuivattua muonaa. Eläimille annettiin kenties viljaa ja heinää, sillä ne kaikki olivat alussa kasvissyöjiä. Vieläkin jotkut leijonat tulevat eläintarhoissa pelkillä kasviksilla toimeen. Myös karhut osoittavat, että kasviksilla pärjää, vaikka lihakin maistuu. Ruuan on arveltu vievän alle 15% arkin tilavuudesta.

Arkissa oli tilaa työpajalle. Ruokia säilytettiin kenties tällaisissa kulhoissa.

Arkissa oli yksi ovi, jonka kautta Jumala kutsui Nooan perheineen ja eläimet sisälle pelastuksen arkkiin. Nooan arkki onkin vertauskuva Uuden liiton pelastuksen arkista Herrasta Jeesuksesta, joka on ainut tie ja ovi iankaikkiseen elämään Isän luokse Jumalan valtakuntaan.

Jeesus: "Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen." (Joh.10:9)

Jeesus: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." (Joh.14:6) 

" Ja hän (Joosua) sanoi israelilaisille näin: "Kun lapsenne vastaisuudessa kysyvät isiltään ja sanovat: 'Mitä nämä kivet merkitsevät?' niin ilmoittakaa se lapsillenne ja sanokaa: 'Israel kulki tämän Jordanin poikki kuivaa myöten, koska Herra, teidän Jumalanne, kuivasi Jordanin veden teidän tieltänne, kunnes olitte kulkeneet virran poikki, samoinkuin Herra, teidän Jumalanne, teki Kaislamerelle, jonka hän kuivasi meidän tieltämme, kunnes olimme kulkeneet sen poikki, jotta kaikki maan kansat tulisivat tietämään, että Herran käsi on väkevä, ja jotta te pelkäisitte Herraa, teidän Jumalaanne, ainiaan'." (Joosua.4:21-24)

Niin kuin israelilaisten pystyttämät kaksitoista kiveä olivat muistomerkkinä tuleville sukupolville Jumalan suurista teoista, niin samoin todellista historiaa vastaava Nooan arkki Ark Encounterilla on muistomerkkinä Jumalan suurista teoista. Arkki muistuttaa siitä, että Raamattu ilmoittaa historiallisen tosiasian, sekä siitä, että niin kuin Jumala tuomitsi silloisen maailman synnin tähden vedellä, niin Hän tulee myös tuomitsemaan tämän maailman synnin tähden, ei vedellä vaan tulella (2.Pie.3:7-13). Ovi pelastukseen on kuitenkin vielä auki jokaiselle, joka kuulee ja haluaa uskoa Herraan Jeesukseen, niin kuin Raamattu sanoo.

Nooan arkin esittelykierrosvideo

Nooan arkki - fiktiota vai historiaa?

Kä­vim­me vai­mo­ni kans­sa Noo­an ar­kin Raa­ma­tun mit­to­jen mu­kai­ses­ti teh­dyl­lä ko­pi­ol­la Yh­dys­val­tain Ken­tuc­kys­sa, vii­me kuus­sa. 

Noo­an ark­ki on kris­ti­nus­kon kan­nal­ta yk­si tär­keim­mis­tä ky­sy­myk­sis­tä, sil­lä yh­teis­kun­ta ky­see­na­lais­taa Raa­ma­tun usein vii­ta­ten ark­kiin. Raa­mat­tua pi­de­tään sa­tu­kir­ja­na, kos­ka ih­mi­set ei­vät ym­mär­rä kuin­ka Nooa oli­si voi­nut saa­da kaik­ki maa­il­man mil­joo­nat eläi­met ark­kiin.

Vas­tauk­sen an­ta­mi­sek­si tu­lee vas­ta­ta kah­teen ky­sy­myk­seen: 1) Kuin­ka mon­ta eläin­tyyp­piä Noo­an oli tar­peen ot­taa mu­kaan? 2) Oli­ko ark­ki riit­tä­vän iso kan­taak­seen kaik­ki tar­vit­ta­vat eläin­tyy­pit?

Maa­il­mas­sa ei ole mil­joo­nia eri­lai­sia la­je­ja, vaan noin 1.8 mil­joo­naa. 98 pro­sent­tia niis­tä on ve­sie­läi­miä, sel­kä­ran­gat­to­mia, kas­ve­ja ja bak­tee­re­ja. Noo­an ei tar­vin­nut ot­taa ark­kiin mi­tään edel­lä mai­ni­tuis­ta. Esim ka­loil­le oli riit­tä­väs­ti vet­tä tar­jol­la ar­kin ul­ko­puo­lel­la. Ark­kiin täy­tyi ot­taa ai­no­as­taan kai­ken­lai­set il­maa hen­git­tä­vät maa­e­läi­met. Nii­tä on ny­ky­ään maa­il­mas­sa al­le 34 tu­hat­ta la­jia.

Raa­mat­tu ker­too, et­tä ark­kiin meni la­ji­tyyp­pien edus­ta­jat. Raa­mat­tu mää­rit­tää la­ji­tyy­pin niin, et­tä ne li­sään­ty­vät sa­man tyyp­pis­ten eli­öi­den kes­ken (1. Moos.1:11–25). Ge­neet­ti­nen li­sään­ty­mis­mah­dol­li­suus ker­too sa­man luo­dun la­ji­tyy­pin (hei­mo­ta­son) edus­ta­jis­ta. Ark­kiin ei tar­vin­nut ot­taa ket­tu­ja, ko­joot­te­ja, sa­kaa­le­ja, din­go­ja ja koi­ria vaan ai­no­as­taan su­si­pa­ri, sil­lä nämä kaik­ki la­jit ovat ris­tey­tet­tä­vis­sä kes­ke­nään. La­ji­tyyp­pi si­säl­tää ky­vyn run­saa­seen muun­te­luun tyy­pin mää­rää­mis­sä ra­jois­sa. Tie­teel­li­ses­ti on tut­kit­tu, et­tä kaik­ki koi­ra­e­läi­met pol­veu­tu­vat su­den­kal­tai­ses­ta olen­nos­ta ja se so­pii täy­sin sii­hen mitä odot­tai­sim­me­kin Raa­ma­tun pe­rus­teel­la. Ris­tey­ty­mis­ko­keet osoit­ta­vat, et­tä kaik­ki kis­sa­e­läi­met ovat ris­tey­ty­mien kaut­ta yh­tey­des­sä toi­siin­sa, sa­moin he­vo­se­läi­met. Näin ym­mär­räm­me, et­tei ark­kiin men­nyt 34 tu­hat­ta maa­e­läin­la­jia, vaan ai­no­as­taan noin 1400 la­ji­tyyp­piä.

Ju­ma­lan ei tar­vin­nut tuo­da ark­kiin myös­kään täy­si­kas­vui­sia eläi­miä, vaan nuo­ria, jot­ka oli­vat pie­nem­piä ja elin­voi­mai­sem­pia. On tut­kit­tu, et­tä vain 15% ark­kiin tul­leis­ta eläi­mis­tä pai­noi yli 10 kg. Suu­rin osa ar­kin eläi­mis­tä oli be­ag­lea pie­nem­piä.

Raa­ma­tun mu­kaan ark­ki oli 157 met­riä pit­kä, 26 met­riä le­veä ja 16 met­riä kor­kea. Sen ti­la­vuus oli noin 65 300 kuu­ti­o­ta. Tämä vas­taa yli 600 rau­ta­tei­den kar­ja­vau­nua, joi­hin jo­kai­seen mah­tui­si 240 lam­mas­ta. Ar­kin eläi­met oli­si­vat mah­tu­neet al­le 10 kar­ja­vau­nuun. Täs­sä va­los­sa ei ole enää mie­le­käs­tä ky­syä, mi­ten Nooa sai kaik­ki eläi­met mah­tu­maan ark­kiin, vaan mik­si ark­ki oli niin suu­ri suh­tees­sa kyy­tiin tul­lei­siin eläi­miin?

Kirjoitus julkaistu alunperin Raahen Seudussa - Nooan arkki, oliko mahdollinen?

Allaolevalla videolla kerron aiheesta tarkemmin.