Argumenttini lasten koronarokotuksia vastaan

Mikä on argumentti logiikassa?

Logiikassa argumentti on sarja väitteitä, joilla yritetään todistaa jotakin. Väitteitä, jotka muodostavat argumentin kutsutaan propositioiksi. Annettu propositio on joko tosi tai epätosi, vaikka emme tietäisi kumpi se on. Argumentissa väitettä (propositiota), jota yritetään todistaa, kutsutaan johtopäätökseksi. Toisia väitteitä (propositioita), jotka tukevat johtopäätöstä kutsutaan premisseiksi. Pätevä deduktiivinen argumentti on sellainen, että jos hyväksymme premissit, meidän on loogisesti pääteltävä, että johtopäätös seuraa premisseistä. Muussa tapauksessa joudumme hylkäämään jonkin tai kaikki premissit. Mieti seuraavaa argumenttia:

1. Ulkona sataa lunta.
2. Lumisade vaatii kylmän lämpötilan.
3. Siksi, ulkona täytyy olla kylmä.

Tässä argumentissa on kaksi premissiä. ”Ulkona sataa lunta” ja ”Lumisade vaatii kylmän lämpötilan”. Johtopäätös on ”Siksi, ulkona täytyy olla kylmä”. Argumentin tekijä pyrkii vakuuttamaan jonkun johtopäätökseen, että ulkona täytyy olla kylmä – vetoamalla premisseihin. Toisin sanoen johtopäätös seuraa loogisesti premisseistä, koska johtopäätöksen täytyy olla totta, jos premissit ovat totta. 

Sana ”siksi” on hyvin tärkeä. Se kertoo, että se, mitä tulee seuraavaksi, on perusteltu sillä, mitä tuli sitä ennen. Yleensä argumentin tekijä uskoo, että premissit ovat totta ja, että toinen persoona, jota argumentilla pyritään vakuuttamaan, uskoo samoin. Eli argumentti on sarja väitteitä (propositioita) jossa yhden väitteen (johtopäätöksen) totuus riippuu muiden väitteiden (premissien) totuudesta. Toisin sanoen se mitä aion sanoa seuraa siitä, mitä juuri sanoin. Argumentissa voi olla monta premissiä, kun minimimäärä on yksi. Johtopäätöksiä argumentissa voi olla vain yksi.

Argumenttini lasten koronarokotuksia vastaan:

1. Lasten riski kuolla koronaviruksen aiheuttamaan tautiin tai saada vakavia seurauksia on erittäin pieni.
2. Koronarokotus voi aiheuttaa vakavia seurauksia lapsille.
3. Ei ole eettisesti oikein käyttää lapsia aikuisten suojana (kilpinä).
4. Siksi, ei ole järkevää antaa lapsille koronarokotetta.

Argumentissani on kolme premissiä. Jos premissit ovat totta, niin johtopäätöksen (4) täytyy loogisesti seurata niistä. 

Argumentin tarkempi perustelu:

1) Harvardin lääketieteellisen yliopiston lääketieteen professori (Ruotsin) Martin Kulldorff totesi vastikään haastattelussa: 

”Ruotsissa kevään 2020 ensimmäisen aallon aikana, mikä vaikutti Ruotsiin melko voimakkaasti, Ruotsi päätti pitää päiväkodit ja koulut auki kaikille 1–15 vuotiaille. Ja siellä on 1,8 miljoonaa tällaista lasta, jotka selvisivät ensimmäisestä aallosta ilman rokotteita, ilman maskeja ja ilman turvavälejä. Jos lapsi oli sairas, häntä käskettiin pysymään kotona. Mutta se oli siinä. Ja tiedätkö kuinka moni noista 1,8 miljoonasta lapsesta kuoli covidiin? Nolla. Vain muutama joutui sairaalaan. Joten tämä ei ole riskialtis sairaus lapsille.”

https://www.theepochtimes.com/harvard-epidemiologist-martin-kulldorff-hospitals-should-hire-nurses-with-natural-immunity-not-fire-them_4068176.html

2) Rokotuksen haitat arvioituna ikäryhmässä 12-24 rekisteröidyistä haittavaikutuksista Yhdysvalloissa. Tämä ikäryhmä koostuu USA:ssa 31 761 099 henkilöstä. Koronarokotteita 12-18-vuotiaille on USA:ssa annettu noin viisi kuukautta, mikä on lähellä koronarokotteiden ”tehokasta” aikaa. Sinä aikana USA:n haittavaikutusrekisterin (VAERS:n) mukaan ikäryhmässä 12-24 rokotuksiin liittyen kuoli 128 lasta / nuorta. Koska useimmat rokotusten aiheuttamat haitat ja kuolemat jäävät raportoimatta, voidaan arvioida, että yllä oleva luku on arviolta 41 × alakanttiin (konservatiivinen arvio). 41 × 128 = 5248. https://www.ossitiihonen.com/2021/11/07/jokseenkin-huono-hyoty-haittasuhde/

Välillä 14.12.2020–16.7.2021 Yhdysvaltain tautikeskuksen (CDC) haittailmoitusrekisterin mukaan 12-17 vuotiaista on koronarokotuksen seurauksena ilmoitettu kuolleeksi 14 ja sydänlihastulehduksia on ilmoitettu 397. https://www.cdc.gov/mmwr/volumes/70/wr/pdfs/mm7031e1-H.pdf

Helsingin uutiset 30.7.2021: "Koronavirusrokotteesta on tullut Fimeaan ennätysmäärä ilmoituksia: ”Niitä tulee ovista ja ikkunoista, valtavat määrät. Tämä on täysin ennennäkemätön tilanne”, kertoo lääketurvallisuusyksikön päällikkö Liisa Näveri Fimeasta. https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/4241500

3) Eettisesti asiaa on tarkasteltava ensisijaisesti lapsen oman edun kannalta: ”Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.” (Lapsen oikeuksien sopimus, 3. artikla https://www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/sopimus-kokonaisuudessaan/ 

Argumentin saa haastaa ja siihen muutama neuvo. Koska argumentissani johtopäätös seuraa loogisesti premisseistä, tulee haasteen kohdistua premissien totuuteen. Sinun tulee joko argumentoida, että (1) koronavirus on merkittävä riski lasten terveydelle (2), että koronarokotteet eivät aiheuta vakavia seurauksia lapsille, tai (3) on eettisesti oikein käyttää lapsia aikuisten suojana. Suosittelen, että kokeilet haastaa kohdat 1 ja 2.

Tähtien valo ei ole ongelma 6000 vuotta vanhalle universumille

Jos maailmankaikkeus on ”nuori” (noin 6000 vuotta), niin kuin Raamattu ilmoittaa (Jumala loi taivaan, maan ja meren kuudessa päivässä - ihminen luotiin kuudentena päivänä, mistä on sukuluettelot Kristukseen), kuinka voimme nähdä miljardien valovuosien päässä olevien galaksien valon? Tähtien valo ongelman vuoksi monet näkevät Raamatun epätieteellisenä ja tämä on yksi yleisimmistä syistä, miksi nyky-yhteiskunta pitää Raamattua satukirjana.

Väitän ettei oikeasti mitään ongelmaa ole Raamatun ilmoituksen ja kaukaisten tähtien valon suhteen, vaan ongelma on ainoastaan 1900 -luvulla kehitettyjen lähtöoletusten välillä. Nimittäin tiedemiehet olettavat, että valonnopeus on sama kaikkiin suuntiin, vaikka objektiivisesti on voitu mitata vain edestakaisen (a-b-a) valonnopeus.

Toisin sanoen käsityksemme valonnopeudesta perustuu kaksisuuntaisen valonnopeuden avulla laskettuun keskimääräiseen valonnopeuteen. Tämä on aina vakio ja se on todennettu lukuisilla kokeilla. Sen sijaan yhdensuuntaista valonnopeutta ei ole voitu objektiivisesti mitata, sen on sovittu olevan sama kuin kaksisuuntaisen valonnopeuden keskimääräinen nopeus.

Voimme laskea objektiivisesti valon edestakaisen (a-b-a) nopeuden. Oletetaan esimerkiksi, että meillä on 299 792 458 metriä pitkä käytävä, jonka toisessa päässä on peili. Kun lähetämme käytävän toisesta päästä valon kohti peiliä, niin se heijastuu sieltä meille takaisin tasan 2 sekunnin päästä. Tällöin voimme laskea tarkasti valon keskimääräisen edestakaisen nopeuden. Tällaisia kokeita on tehty lyhyemmällä matkalla useita.

Pystymmekö laskemaan valon yhdensuuntaista (a-b) nopeutta? Toisin sanoen voimmeko mitata valonnopeuden lampusta peiliin? Yhdensuuntaisen valonnopeuden mittaamiseen tarvitaan kaksi kelloa kohteisiin a (lamppu) ja b (peili). Kellojen tulee olla täysin synkronisoitu keskenään, jotta voimme mitata tarkan ajan. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kahden eri paikoissa olevan kellon tarkka synkronisointi on mahdotonta.

Kahdessa eri pisteessä (a-b) sijaitsevan kellon synkronointi vaatii radiosignaalin lähettämisen yhteen suuntaan ja siten valonnopeuden hyödyntämistä. Jos siis haluamme synkronoida kaksi etäisyydellä erotettua kelloa, meidän on jo tunnettava yksisuuntainen valonnopeus. Toisin sanoen joudumme hyödyntämään koejärjestelyssä sitä valonnopeutta, jota yritämme selvittää. Tiedemiehet olettavat, että radiosignaalilta kuluu hetki aikaa kulkea kellosta kelloon ja he tekevät korjauksen synkronointiin tämän oletuksen pohjalta ja oletus perustuu siihen, että valo kulkee kaksisuuntaisen valonnopeuden keskimääräistä nopeutta. Tämä johtaa kehäpäättelyyn, eikä auta selvittämään yhdensuuntaista nopeutta.

Entä jos synkronoimme kellot samassa paikassa (a) ja sitten siirrämme toisen kellon peiliin (b)? Albert Einsteinin mukaan matka vaikuttaa aikaan. Toisin sanoen, kun siirrämme toisen kellon peiliin, niin kello on siirtynyt aika-avaruudessa uuteen sijaintiin. Kelloon kohdistuu tällöin aikavenymä eli aikadilataatio. Aikadilataation korjaamiseksi tarvitaan Einsteinin teoriassa mainittua valon yhdensuuntaista nopeutta c. Eli kellon siirrosta aiheutuvan aikavenymän korjaamiseksi meidän tulisi hyödyntää juuri sitä nopeutta, jota yritämme selvittää. Miten lasketaan c, kun sen laskemiseksi tarvitaan c:tä?

Ongelma on tämä, että periaatteessa on mahdotonta synkronoida kelloja tietämättä valon yhdensuuntaista nopeutta ja on mahdotonta mitata valon yhdensuuntaista nopeutta ilman kellojen synkronointia. Yhdensuuntaisen valonnopeuden mittaaminen näyttää siis olevan mahdotonta, koska siihen tarvitaan synkronisoidut kellot ja kellojen synkronisointi on mahdollista, vain jos jo tiedät valon yhdensuuntaisen nopeuden. Albert Einstein oli hyvin tietoinen tästä ongelmasta.

Einstein sanoi, että valon yksisuuntainen nopeus;

”ei todellisuudessa ole olettamus eikä hypoteesi valon fyysisestä luonteesta, vaan määräys, jonka voin tehdä omasta vapaasta tahdostani” (Einstein: sit, Lawson 1961). 

Einstein ehdotti, että valon yksisuuntainen nopeus on ”sopimus”, jonka voimme valita. Yksinkertaisuuden vuoksi monet fyysikot valitsevat valonnopeuden olevan sama kaikissa suunnissa. Kaikki muut valinnat ovat kuitenkin täysin yhtä hyväksyttäviä, kunhan edestakainen nopeus on 299 792 458 m/s.

Tästä seuraa, että voin päättää valonnopeuden olevan ääretön yhteen suuntaan ja toiseen 149 896 229 m/s. Näin edestakainen valonnopeus on aina vakio 299 792 458 m/s. Käytävä esimerkissämme valolta ei veisi aikaa ollenkaan lampusta (a) peiliin (b) ja peilistä (b) takaisin (a) se tulisi puolet hitaampaa (2s), kuin mitattu edestakainen keskivertonopeus. Tai valo kulkisi puolet keskivertonopeutta hitaammin peiliin (2s) ja tulisi sieltä takaisin hetkessä (eli ilman aikaa). Näin edestakainen aika olisi valolla kyseisessä käytävässä aina vakio, eli 2 sekuntia.

Yhdensuuntainen valonnopeus on siis sopimus samanlailla kuin oikealla puolella tietä ajaminen on sopimus, joka toimii, kunhan sitä noudatetaan. Yhtä hyvin voidaan kuitenkin sopia, että tulee ajaa tien vasenta puolta, niin kuin jossain maissa on sovittu. Tai pöytä, joka on 3m (metriä) pitkä on myös 9ft (jalkaa) pitkä. Onko pöytä siis 3 vai 9? Riippuu siitä mitä mittayksikköä haluamme käyttää. Samoin yhdensuuntainen valonnopeus on päätös siitä, miten haluamme sen määrittää, kunhan edestakainen nopeus on vakio.

Toimisiko mittaukset, jos valonnopeus määritettäisiin erilaiseksi toiseen suuntaan kuin toiseen? Esimerkiksi gps:n toiminnassa oletetaan, että valonnopeus kulkee kaikkiin suuntiin samalla nopeudella ja tämä oletus toimii, koska kellot satelliiteissa ja vastaanottimissa on synkronoitu Einsteinin sopimuksen (valonnopeus on sama kaikkiin suuntiin) perusteella. Jos synkronoisimme kellot esimerkiksi niin, että valonnopeus on ääretön toiseen suuntaan ja toiseen puolet keskivertonopeudesta ja käytämme samaa sopimusta, kun laskemme vastaanottimien aseman, niin tulos olisi sama. Toisin sanoen se on hyvin osoitettu, että tällaiset mittaukset toimivat kunhan määrättyä sopimusta käytetään johdonmukaisesti, niin kellojen synkronoinnissa, kuin vastaanottimien aseman paikannuksessa.

Yksisuuntainen valonnopeus on koko ajan (tälläkin hetkellä) sopimus, se ei ole objektiivinen mittaustulos, koska siihen tarvittaisiin täysin keskenään synkronoidut kellot ja etäisyydellä erotettujen kellojen täsmällinen synkronointi on mahdollista, vain jos jo tiedät valon yhdensuuntaisen nopeuden. Kellojen synkronointi radiosignaalia hyödyntäen hyödyntää jo yksisuuntaista valonnopeutta, joka perustuu oletukseen, että se on sama kaikkiin suuntiin. Jos kellot synkronoidaan samassa paikassa ja sitten viedään erilleen, niin matka vaikuttaa aikaan (Einsteinin laskelmien mukaan) ja sen korjaamiseksi pitää hyödyntää oletettua yksisuuntaista nopeutta, jota juuri yritämme selvittää ja emme voi selvittää sitä, jos joudumme selvityksessä synkronoimaan kellomme oletuksen (emmekä objektiivisen mittauksen) perusteella.

Takaisin tähtien valo ongelmaan. Edellä tutkitun valossa ainoaksi ongelmaksi jää se mitä valon yhdensuuntaista nopeutta Jumala käytti Raamatussa. Raamatussa sanotaan:

”ja olkoot valoina taivaanvahvuudella paistamassa maan päälle." Ja tapahtui niin” (1.Moos.1:15). 

Näyttää siltä, että Jumala käytti valonnopeudesta määritelmää, jossa se on ääretön yhteen suuntaan (tähdistä maahan), sillä valot paistoivat maan päälle heti, kun Jumala niin sanoi. Toisin sanoen miljardien valovuosien päässä olevien galaksien valolta ei kulunut lainkaan aikaa kulkea maan päälle. Tämä poistaa tähtien valo ongelman ja tarkoittaa sitä, että aina kun katsomme avaruuteen, niin näemme sen reaaliajassa, koska valo tulee sieltä meihin päin äärettömällä nopeudella. Tämä oli myös muinaisten kulttuurien tapa tulkita valonnopeus. Toisin sanoen kaukaisten tähtien valo on Raamatun ilmoitukselle ongelmallinen, vain jos tulkitsemme sitä erilaisen sopimuksen valossa, kuin mitä Jumala käytti Raamatussa.

Esitelmäni aiheesta (kesto 17 min).

Lähteet:

Anisotropic Synchrony Convention—A Solution to the Distant Starlight Problem 

Distant Starlight—The Anisotropic Synchrony Convention 

The Speed of Light - Jason Lisle

Dinosaurusten arvoitus ja Raamattu

Kuinka johdonmukaisesti dinosaurukset sopivat Raamatun kuvaamaan historiaan?

Videolla pureudutaan tutkimaan Raamatun selitysvoimaisuutta dinosauruslöydöksille. Milloin dinosaurukset elivät? Miten dinosauruksista tuli niin suuria? Ovatko hirmuliskot dinosauruksia? Onko ihminen nähnyt elävää dinosaurusta? Oliko dinosaurukset Nooan arkissa? Mitä lohikäärmeet olivat? Entä radiohiiliajoitus? Kantaa otetaan myös siihen voiko evoluutio kehittää yhtä ainoaa geeniä?

Peruskoulubiologiassa harjoitetaan aivopesua

Otsikon väite perustuu siihen tosiasiaan, että peruskoulubiologiassa käsitettä "evoluutio" käytetään niin sopeutumisesta, jossa geneettinen informaatio vähenee, kuin "kehityksestä" elottomista yhdisteistä nisäkkäiksi, jossa geneettisen informaation täytyisi lisääntyä. Tällaisella kaksiselitteisellä puheella johdetaan lapsia harhaan, sillä tämän opetuksen seurauksena he luulevat, että kehitykselle elottomista yhdisteistä nisäkkääksi olisi todisteet, vaikka heille on annettu todisteet vain siitä, kuinka luonnossa havaitussa sopeutumisessa informaatiota menetetään. Alla on tarkempi analyysi aiheesta.

Kouluopetuksen tulee luonnontieteellisissä aineissa perustua luonnontieteellisesti todistettuihin tosiasioihin. Jotta voimme rajata opetettavat asiat luonnontieteellisiin tosiasioihin, tulee kokeellisen luonnontieteen kriteerejä kunnioittaa.

”Luonnontiede käsittelee asioita ja tapahtumia, jotka ovat periaatteessa aina todennettavissa, eli toistettavissa, ja jotka ovat riippumattomia havainnoitsijasta. Havainnot ja kokeet ovat kaiken luonnontieteellisen työn perusta. Luonnontiede käsittelee nykyhetkessä tapahtuvia asioita ja nykymaailman rakenteita. Sitä ei voida käyttää historiallisten asioiden tutkimiseen. Ensimmäinen luonnontieteelliselle teorialle asetettava vaatimus on, että se ei saa olla ristiriidassa minkään tunnetun havainnon kanssa.” (1)

Esimerkki havainnollistaa asiaa: Voimme kokeellisen luonnontieteen tutkimusmetodein tutkia havainnoin ja kokein biologisen solun rakennetta, sisältöä ja toimintaa. Emme voi kuitenkaan tutkia havainnoin ja kokein solujen alkua historiassa.

Voimme tieteellisin tutkimusmetodein havaita vain nykyisyyden ja suorittaa kokeita vain nykyisyydessä, sen vuoksi jokainen historiaa koskeva selitys on luonteeltaan uskonvarainen, ei luonnontieteellinen. Jos asiaa ei voida havaita, testata, toistaa tai mitata, se ei ole luonnontieteen piiriin kuuluva asia. Historiaa emme voi havaita, testata, toistaa tai mitata ja siksi historiantutkimus ei kuulu kokeellisen luonnontieteen piiriin. Erilaiset historiaa koskevat uskomukset/selitykset kilpailevat johdonmukaisuuden ja selitysvoimaisuuden suhteen siinä, mikä on paras selitys nykyisyydessä olevalle tieteelliselle todistusaineistolle.

Jos peruskoulubiologiassa vain yhdellä uskonvaraisella historianselityksellä on monopoli, jonka kautta eliöiden historia selitetään, niin vastoin luonnontieteen luonnetta, tämä uskonvarainen selitys esitetään silloin tieteellisenä tosiasiana nuorille. Se esitetään luonnontieteen tunnilla yhtä selvänä tosiasiana ja samana prosessina kuin se miten eliöt muuntelevat. Eliöiden muuntelu (sopeutuminen) on luonnontieteellinen tosiasia. Sen sijaan muuntelusta tehty johtopäätös, että kaikki eliöt polveutuvat samasta (mikrobi/bakteeri) kantamuodosta, ei ole luonnontieteellinen tosiasia. Tämän vuoksi kehitysoppia ei tulisi opettaa lapsille, ikään kuin se olisi luonnontieteellinen tosiasia. Modernin geenitieteen edistys on asettanut evoluutioteorian selitysvoimaisuuden biologiselle todellisuudelle kyseenalaiseksi, eikä sitä voida pitää johdonmukaisena selityksenä eliöiden historialle.

Muutama esimerkki havainnollistaa miten peruskoulubiologia opettaa evoluutio-opetuksessa luonnontieteen vastaisesti.

Sanomapro:n koodi- Elämä on yläasteen biologian oppikirja. Koodi- Elämä määrittelee evoluution sivulla 42 seuraavasti: 

”Ilmaston lämpenemisen seurauksena ne metsäjänikset, jotka ovat talvellakin ruskeita, yleistyvät ja valkoturkkiset vähenevät. Ympäristöön parhaiten sopeutuneiden yksilöiden geenit ja ominaisuudet yleistyvät populaatiossa useiden sukupolvien aikana. Tämä on evoluutiota eli lajien ja populaatioiden muuttumista.” (2)

Huomaa, että koodi- Elämä määrittelee evoluutioksi prosessin, jossa jo olemassa olevan populaation eri väristen jänisten määrien suhde vaihtelee. Mitään uutta ominaisuutta ja rakennetta ei tässä kehity, vaan jo olemassa olevat ominaisuudet vaihtelevat määrällisesti. Ainoa asia joka muuttui, oli ruskeiden ja valkoturkkisten jänisten määrien suhde. On selvää, ettei tällainen prosessi rakenna mikrobeista jäniksiä, vaikka aikaa olisi äärettömästi. Siinä ei tapahdu ylöspäin suuntautuvaa kehitystä, joka tuottaisi uusia rakenteita ja toimintoja. Tämän vuoksi esimerkki ei tue uskomusta kehitysopista. Toinen esimerkki samasta kirjasta löytyy sivulta 46: 

”Amerikkalaisten moottoriteiden ylikulkusilloilla pesivien pääskyjen siivet ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä lyhyemmiksi. Syy on siinä, että lyhyemmillä siivillä voi väistää ohiajavaa autoa nopeammin. Tapaus on klassinen esimerkki evoluutiosta, sanovat tutkijat.” (2)

Huomaa, että tässäkin esimerkissä ainoastaan jo olemassa olevan populaation eri kokoisten pääskyjen määrien suhde vaihtelee. Jo olemassa olevat lyhyempisiipiset yksilöt saavat vain valintaedun. Mitään uutta rakennetta tai ominaisuutta ei kehity. On selvää, ettei tällainen prosessi rakenna mikrobeista pääskyjä, vaikka aikaa olisi äärettömästi. Siinä ei tapahdu ylöspäin suuntautuvaa kehitystä, joka tuottaisi uusia rakenteita ja toimintoja. Tämäkään esimerkki ei tue siksi kehitysoppia.

Kun oppilaat on näin todellisilla esimerkeillä opetettu hyväksymään evoluutio tosiasiana, niin sitten  koodi- Elämä kertoo seuraavaa: 

s.48 ”Solut kehittyivät mereen päätyneistä elottomista yhdisteistä useiden vaiheiden kautta.”
s.49 ”Vähitellen näistä tumattomista soluista kehittyi nykyisten arkeonien ja bakteerien kaltaisia eliöitä.” 

s.49 ”Myöhemmin kehittyi soluja, joilla oli tuma ja muita soluelimiä”. 

s.50 ”Noin 700 miljoonaa vuotta sitten kehittyivät ensimmäiset selkärangattomat eläimet.” 

s.53 ”Vähitellen merten selkärangattomista eläimistä kehittyivät ensimmäiset selkärankaiset eläimet, kuten kalat.” 

s.58 ”Sammakkoeläimet olivat ensimmäisiä maalla eläviä selkärankaisia. Ne kehittyivät todennäköisesti sellaisista kaloista, joilla oli lihaksikkaat evät. Evistä kehittyi vähitellen raajat”.
s.59 ”Matelijat olivat ensimmäisiä kokonaan maaelämään sopeutuneita selkärankaisia. Ne kehittyivät sammakkoeläimistä.” 

s.60 ”Linnut kehittyivät pienistä dinosauruksista, joiden suomujen tilalle oli kehittynyt höyheniä.” 

s.60 ”Ensimmäiset nisäkkäät kehittyivät matelijoista, kuten linnutkin.” (2)

Huomaa, että mikään edellä kuvatuista väitteistä ei kuulu määritelmällisesti kokeellisen luonnontieteen piiriin, koska mitään edellä kuvatuista tapahtumista ei voida suoraan havaita ja kokeellisesti tutkia, testata ja toistaa. Kyseessä on eliöiden historiaa koskeva uskomus. Edellisissä kohdissa mainitaan 11 kertaa sana ”kehittyivät”, ja sillä viitataan prosessiin, jossa uusia rakenteita ja ominaisuuksia kehittyisi. Sivuilla 42 ja 46 koodi- Elämä määritteli evoluution jo olemassa olevien ominaisuuksien suhdemäärien vaihteluksi populaatiossa, joten tämä prosessi ei ainakaan voi vastata tästä uutta tuottavasta kehityksestä. Toisin sanoen moneen kertaan toistettu sana ”kehitys”, jonka kautta eliöiden historia selitetään, jää täysin ilman luonnontieteellisiä todisteita ja mekanismia. Tässä valossa viitattu kehitys jää uskomusten tasolle, ja sellaisia ei tulisi opettaa biologin kirjassa, ikään kuin tosiasioina historiasta. Tämän vuoksi kehitysoppi tulee poistaa koulubiologiasta.

Lähteet:

(1) Dr. Siegfried Scherer, biologia, sekä Dr. Reinhard Junker, biologia - https://www.datakirjatkustannus.fi/Scherer.html

(2) Sanomapro koodi-Elämä 2018 - https://tuotteet.sanomapro.fi/bu560897-koodi-elama.html

Tässä 12 minuutin video aiheesta.

Ilmastonmuutos ja unohdettu näkökulma

Ilmastonmuutoksella voi olla syy, johon ei osata katsoa. Väitän, että on olemassa ”normaalitila”, jota kohti ilmasto aina pyrkii. Vastoin yleistä käsitystä jääkauden ilmaantuminen ei ole normaalia, vaan vaatii todella erityiset olosuhteet, joita ei voida omaksua teoreettisista miljoonien vuosien sykleistä. Pleistoseenikaudella oletetaan olleen neljä jääkautta, mutta kolme niistä ovat kyseenalaisia. Jääkausia on voinut olla vain yksi, joka oli vakava häiriötila normaaliin ilmastoon ja nyt ilmasto pyrkii pikkuhiljaa kohti alkuperäistä normaalia. 

Väitän, että jääkausi on mahdoton ilman alkuperäistä normaalitilaa, joka poikkeaa suuresti nykyisesti ilmastosta. Maan hidas jäähtyminen ei saa aikaan jääkautta, sillä jos meret viilenevät mantereiden kanssa samaan tahtiin, niin siinä vaiheessa, kun lumi ei enää sula mantereilta, niin meret ovat liian kylmiä tuottamaan jääkauden tarvitsemaa lumisadetta. Tällöin tuloksena olisi roudanpeittämä autiomaa eikä jääkausi. Jääkausi vaatii lämpimät meret korkeille leveysasteille saakka, koska lumisade on välttämätön edellytys jääkaudelle, jossa esim Pohjois-Euroopan mantereille nousisi lähes 3 km jääkerrokset. Toinen välttämätön edellytys on niin kylmät kesät, ettei lumi pääse sulamaan mantereilta. Merien tuli haihduttaa runsaasti vettä, joka satoi lumena kylmille mantereille jossa se ei päässyt sulamaan. Näin jääpeite kasvoi.

Ns ”liitukautta” kuvaava ilmastoaineistosta kertoo, että ilmasto oli silloin monin verroin lämpimämpi, kuin koskaan sen jälkeen. Esim sedimenttikivet sekä fossiiliaineisto osoittavat, että alueilla, jotka ovat nykyään arktista tundraa (70-85 leveysastetta) on ennen kasvanut havupuita, palmuja sekä kukkakasveja ja saniaisia. Alueilla on elänyt kilpikonnia, dinosauruksia ja krokotiileja, jotka kaikki ovat lämpimän alueen eläimiä. Päiväntasaajan alueella keskilämpötila oli muutaman asteen korkeampi kuin nykyään ja polaarisilla alueilla jopa 40 astetta korkeampi. Jäätikköjä ja lunta ei ollut missään maapallolla. Raamattu sanoo, että Jumala loi alussa maan kauttaaltaan asuttavaksi, joka tuotti hedelmällistä kasvillisuutta. Raamatun kuvaus maasta ennen vedenpaisumusta on hätkähdyttävän samanlainen sen kanssa, mitä ilmastotieteilijät kertovat meille ”liitukauden” ilmastosta. Uskonkin, että liitukauden ilmastoaineisto kertoo todellisuudessa ajasta ennen Raamatun kuvaamaa vedenpaisumusta, joka oli maailman alkuperäinen normaalitila. 

Raamatun valossa meret olivat ennen vedenpaisumusta kauttaaltaan lämpimät, koska koko maapallon ilmasto oli lämmin. Vedenpaisumuksen alussa kaikkien suurten syvyyden lähteiden aukeaminen olisi lämmittänyt maan päälle kohonneita vesiä lisää. Vedenpaisumuksen loppupuolella, kun vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat (Ps.104:6-9) olisi todennäköisesti ollut todella paljon tulivuorenpurkauksia, kun maa sai uuden muotonsa. Tällöin ilmakehään olisi ajautunut valtava määrä vulkaanista pölyä ja pienhiukkasia, jotka olisivat heijastaneet auringon säteilyn takaisin avaruuteen. Näin mantereet olisivat kylmenneet erityisesti kesäisin. 

On perusteltua olettaa, että tämä vulkaaninen toiminta jatkui myös vedenpaisumuksen loputtua, kun vesi pakeni uusiin syviin valtamerialtaisiin ja olisi näin edelleen lämmittänyt meriä, jotka olivat jo valmiiksi kauttaaltaan lämpimät, sekä estänyt auringon säteilyä pääsemästä maahan, joka olisi viilentänyt mantereita. Raamatun kuvaama varhaishistoria on ainoa johdonmukainen selitys jääkaudelle. Sillä jääkausi tarvitsee yhtä aikaa maailmanlaajuisesti kauttaaltaan lämpimät meret, joilla olisi kyky tuottaa jääkauden tarvitsema sade (sillä vesien tuli siirtyä meristä mantereelle), sekä niin kylmät mantereet, että merien haihduttama vesi kertyisi niille jääkerroksiksi. Tässä valossa ilmasto toipuu tällä hetkellä vedenpaisumuksen jälkiseurauksista (jääkaudesta), eikä muutoksen pääsyy ole ihmisen kasvihuonepäästöissä.

Tällä videolla perustelemme aihetta tarkemmin.

Lukusuositus: https://luominen.fi/mika-aiheutti-jaakauden

Uskonnonvapaus ei toteudu kouluissa

Uskonnonvapaus ei toteudu Suomessa. Suurinta syytä siihen harvoin tiedostetaan, koska Suomen suurimman uskonnollisen ryhmän uskonnollista luonnetta ei yleisesti tunnisteta. Kyseessä on maallinen humanismi, joka tukeutuu todellisuuskäsityksessään evoluutioaatteeseen. Tämän näkemyksen mukaan ihminen on vain päämäärättömän luonnollisen prosessin – ohjaamattoman evoluution tulos, joka sai alkunsa tyhjästä, kun alkuräjähdys tapahtui. 

Maallistuneen humanismin evoluutioaatteelle on annettu tieteenstatus (vastoin tieteen luonnetta) ja siten se on siirretty uskontojen ulkopuolelle, vaikka kyseessä on uskonnollinen elämänkatsomus. Havainnot ja kokeet ovat kaiken luonnontieteellisen työn perusta. Kokeellinen luonnontiede on sitä mitä tiedemiehet voivat tehdä laboratoriossa; testattavia ja toistettavia mittauksia. Esimerkiksi tieteellistä on mitata, missä lämpötilassa vesi kiehuu. 

Maallisen humanismin evoluutionäkemystä maailmankaikkeuden historiasta ei voida havainnoida, testata ja toistaa. Näin siksi, että kehitys alkuräjähdyksestä ihmiseen ei ole havaittavissa ja kokeellisesti testattavissa ja toistettavissa laboratoriossa. Luonnontieteen metodein on voitu havaita ainoastaan, kuinka eläinten ominaisuudet muuntelevat ja sopeutuvat olosuhteisiin. Tällaisen biologisen muuntelun ei ole koskaan havaittu tuottavan uutta rakennetta ja siten tällaisella muuntelulla ei voida perustella, että koko evoluutioaatteen ”iso kuva” alkuräjähdyksestä ihmiseen olisi luonnontieteellinen tosiasia.

Kuitenkin koulujärjestelmämme opettaa evoluutionäkemystä luonnontieteellisissä oppiaineissa pakollisena kaikille oppilaille. Esimerkiksi 9 luokan biologian kirja (ihmisen biologia) olisi muuten kelpo kirja, jos sen kaksi viimeistä lukua (21: evoluution perusteet ja 22: ihmisen evoluutio) poistettaisiin, koska niiden sisältö ei ole luonnontieteellinen, vaan naturalismin "uskonnollinen". Muut luvut kirjassa ovat hyviä ja kokeelliseen luonnontieteeseen perustuvia.

Näin uskonnonvapaus ei toteudu, koska yhdelle uskonnolliselle näkemykselle on annettu monopoli tiedeaineissa ja sitä kautta siitä on tullut valtion virallinen uskonto, jonka uskonnollista luonnetta ei tahdota tunnustaa. Vaikka Suomen uskonnonvapauslaki korostaa myös vapautta uskonnosta, niin tämä ei lähtökohtaisesti nyt toteudu. 

Hallituksen virallinen kanta on, että koulun opetuksen tulee tapahtua ”neutraalista” lähtökohdasta. Se ei ymmärrä, että evoluutioaatteen opettaminen luonnontieteellisissä aineissa toimii itse uskonnon roolissa niin, että maallistuneesta näkökannasta tulee valtion virallinen uskonto. Luonnontieteen tehtävä on selittää, miten luonto toimii ja muuntelee, ei esittää uskomuksia tosiasioina. Tämän vuoksi luonnontieteellisissä aineissa tulisikin käsitellä vain luonnon toimintaa, ei sen arveltua historiaa. Vetoan New Yorkin yliopiston filosofian professorin Thomas Nagelin lausuntoon: 

”Ainoa tapa opettaa biologisia tosiasioita neutraalisti on myöntää, että empiiristä todistusaineistoa voidaan tulkita eri tavoilla ja se voi johtaa erilaisiin päätelmiin riippuen siitä, minkä uskonnollisen oletuksen pohjalta sitä tulkitaan.” (Nagel 2008)

Tämän vuoksi luonnonhistoriaa koskevat selitykset, jotka ovat kaikki luonteeltaan uskonnollisia, tulisi siirtää tasa-arvon ja uskonnonvapauden nimissä uskonnon- ja elämänkatsomustiedon tunneille.

Varhaishistoriaa käsittelevät teoriat ovat kaikki luonteeltaan uskonvaraisia ja niiden paremmuutta voidaan arvioida siten, kuinka johdonmukaisesti ja selitysvoimaisesti ne kykenevät selittämään nykyisyydessä olevaa tieteellistä todistusaineistoa. Tässä Raamatun ilmoitus historiasta on todella vahvoilla suhteessa evoluutioteoriaan, vaikka yleinen käsitys yhteiskunnassamme väittää toista. Tässä video Raahesalissa 17.4.2019 pidetystä Luominen vai evoluutio -tilaisuudesta. Toni Torppa piti esitelmän, kuinka Raamatun kuvaama historia sopii tieteelliseen todistusaineistoon. Esityksessä katsotaan miten johdonmukaisesti luominen, syntiinlankeemus, vedenpaisumus ja Nooan arkista levittäytyminen sopivat biologiseen todistusaineistoon. 

Evoluutio – Keisari ilman vaatteita

Kulttuuriamme hallitsee Keisari. Hänellä on vallassa koulujärjestelmä, politiikka, media ja sitä kautta suurin osa kansasta. Keisarilla on valta sanoa, mistä olemme tulleet ja keitä olemme ihmisinä. Näin Keisari vaikuttaa kansalaisten käyttäytymiseen, koska ihmiskuva ohjaa käyttäytymistä. Keisarin nimi on evoluutio. Se on nimi, jota ei saa koulujärjestelmässä ja suuressa osassa mediaa kyseenalaistaa tai kritisoida. Keisarin sanotaan pukeutuneen tieteen kaapuun ja tässä valossa hänet esitellään oppikirjojen ja median sivuilla.

Viisitoista rohkeaa kristittyä tohtoritason tiedemiestä on nyt uskaltautunut uhmaamaan Keisaria. He väittävät, että Keisari on todellisuudessa alasti. He paljastavat evoluution kohtalokkaat virheet asioissa, joita on pidetty evoluutioteorian ”tukipilareina”, dokumenttielokuvassa Evoluution Akilleen kantapäät (EAK). Kyseiset tiedemiehet eivät ole mitään kuoropoikia, vaan ansioituneita luonnontieteilijöitä, jotka esittävät kritiikin oman erityisalansa näkökulmasta. Esim geneetikko John Sanford, professori Cornellin yliopistosta, keksi geeninsiirtotekniikan, jossa käytetään geenitykkiä. Fyysikko ja kosmologi John Hartnett suunnitteli maailman ylivertaisesti tarkimmat atomikellot satelliittien käyttöön jne.. Dokumentin tuottaja Gary Bates selittää: 

”Useimmat ihmiset hyväksyvät evoluution oletukset sokeasti todeksi, koska heille ei ole muuta koskaan opetettu. On erittäin helppoa vakuuttaa ihminen jostakin, kun hänelle kerrotaan vain tarinan toinen puoli. EAK:ssa on kyse näiden puolitotuuksien korjaamisesta. EAK osoittaa, että evoluutioon uskomisessa ei ole kyse tieteellisestä todistusaineistosta, koska näytämme, ettei luonnontiede tue sitä.”

Yksi tiedemiehistä tohtori Robert Carter sanoo: 

”Ajattelin, miksi emme iskisi palloa vastapuolen kenttään ja haastaisi evoluution perustavimmat opinkappaleet. Näytämme, että evoluution oletetut vahvuudet pettävät täysin jo perusperiaatteidensa tasolla.” 

Nyt sinulla on mahdollisuus nähdä evoluutioteorian suurimmat heikkoudet, sen vahvimpina pidettyjen todisteiden kohdalla. Kriittisen tarkastelun kohteina ovat luonnonvalinta, genetiikka, elämän alkuperä, fossiiliaineisto, geologinen aineisto, radiometrinen iänmääritys, kosmologia ja eettiset seuraamukset.

Suomeksi tekstitetty dokumenttielokuva esittää hämmästyttävien animaatioiden ja dramaattisen kuvamateriaalin avulla evoluutioteorian kritiikin kokonaisuudessaan. Keisari väittää, että olet vain eläin. Mitä jos hän on väärässä? Mitä jos sinut onkin luotu Jumalan kuvaksi ja tämä tieto on evätty sinulta? Olet itsellesi sen velkaa, että tutustut todistusaineistoon myös toisesta näkökulmasta, kuin mitä yhteiskuntamme valtakoneisto sinulle kertoo. 

Elokuva esitetään Raahesalissa 17.4 keskiviikko klo.19:00. Näytös on kaikille ilmainen ja sisältää kysymyksiä ja vastauksia -osion. Ennen elokuvaa klo 17:00 on Raahesalissa Toni Torpan esitys "kuinka Raamatun kuvaama historia sopii tieteelliseen todistusaineistoon", myös sen jälkeen kysymyksiä ja vastauksia -osio. 

Tässä Evoluution Akilleen kantapäät dokumenttielokuvan traileri. (Myös traileriin saa tekstityksen suomeksi valikosta).