keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Ilmastonmuutos ja unohdettu näkökulma

Ilmastonmuutoksella voi olla syy, johon ei osata katsoa. Väitän, että on olemassa ”normaalitila”, jota kohti ilmasto aina pyrkii. Vastoin yleistä käsitystä jääkauden ilmaantuminen ei ole normaalia, vaan vaatii todella erityiset olosuhteet, joita ei voida omaksua teoreettisista miljoonien vuosien sykleistä. Pleistoseenikaudella oletetaan olleen neljä jääkautta, mutta kolme niistä ovat kyseenalaisia. Jääkausia on voinut olla vain yksi, joka oli vakava häiriötila normaaliin ilmastoon ja nyt ilmasto pyrkii pikkuhiljaa kohti alkuperäistä normaalia. 

Väitän, että jääkausi on mahdoton ilman alkuperäistä normaalitilaa, joka poikkeaa suuresti nykyisesti ilmastosta. Maan hidas jäähtyminen ei saa aikaan jääkautta, sillä jos meret viilenevät mantereiden kanssa samaan tahtiin, niin siinä vaiheessa, kun lumi ei enää sula mantereilta, niin meret ovat liian kylmiä tuottamaan jääkauden tarvitsemaa lumisadetta. Tällöin tuloksena olisi roudanpeittämä autiomaa eikä jääkausi. Jääkausi vaatii lämpimät meret korkeille leveysasteille saakka, koska lumisade on välttämätön edellytys jääkaudelle, jossa esim Pohjois-Euroopan mantereille nousisi lähes 3 km jääkerrokset. Toinen välttämätön edellytys on niin kylmät kesät, ettei lumi pääse sulamaan mantereilta. Merien tuli haihduttaa runsaasti vettä, joka satoi lumena kylmille mantereille jossa se ei päässyt sulamaan. Näin jääpeite kasvoi.



Ns ”liitukautta” kuvaava ilmastoaineistosta kertoo, että ilmasto oli silloin monin verroin lämpimämpi, kuin koskaan sen jälkeen. Esim sedimenttikivet sekä fossiiliaineisto osoittavat, että alueilla, jotka ovat nykyään arktista tundraa (70-85 leveysastetta) on ennen kasvanut havupuita, palmuja sekä kukkakasveja ja saniaisia. Alueilla on elänyt kilpikonnia, dinosauruksia ja krokotiileja, jotka kaikki ovat lämpimän alueen eläimiä. Päiväntasaajan alueella keskilämpötila oli muutaman asteen korkeampi kuin nykyään ja polaarisilla alueilla jopa 40 astetta korkeampi. Jäätikköjä ja lunta ei ollut missään maapallolla. Raamattu sanoo, että Jumala loi alussa maan kauttaaltaan asuttavaksi, joka tuotti hedelmällistä kasvillisuutta. Raamatun kuvaus maasta ennen vedenpaisumusta on hätkähdyttävän samanlainen sen kanssa, mitä ilmastotieteilijät kertovat meille ”liitukauden” ilmastosta. Uskonkin, että liitukauden ilmastoaineisto kertoo todellisuudessa ajasta ennen Raamatun kuvaamaa vedenpaisumusta, joka oli maailman alkuperäinen normaalitila. 



Raamatun valossa meret olivat ennen vedenpaisumusta kauttaaltaan lämpimät, koska koko maapallon ilmasto oli lämmin. Vedenpaisumuksen alussa kaikkien suurten syvyyden lähteiden aukeaminen olisi lämmittänyt maan päälle kohonneita vesiä lisää. Vedenpaisumuksen loppupuolella, kun vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat (Ps.104:6-9) olisi todennäköisesti ollut todella paljon tulivuorenpurkauksia, kun maa sai uuden muotonsa. Tällöin ilmakehään olisi ajautunut valtava määrä vulkaanista pölyä ja pienhiukkasia, jotka olisivat heijastaneet auringon säteilyn takaisin avaruuteen. Näin mantereet olisivat kylmenneet erityisesti kesäisin. 

On perusteltua olettaa, että tämä vulkaaninen toiminta jatkui myös vedenpaisumuksen loputtua, kun vesi pakeni uusiin syviin valtamerialtaisiin ja olisi näin edelleen lämmittänyt meriä, jotka olivat jo valmiiksi kauttaaltaan lämpimät, sekä estänyt auringon säteilyä pääsemästä maahan, joka olisi viilentänyt mantereita. Raamatun kuvaama varhaishistoria on ainoa johdonmukainen selitys jääkaudelle. Sillä jääkausi tarvitsee yhtä aikaa maailmanlaajuisesti kauttaaltaan lämpimät meret, joilla olisi kyky tuottaa jääkauden tarvitsema sade (sillä vesien tuli siirtyä meristä mantereelle), sekä niin kylmät mantereet, että merien haihduttama vesi kertyisi niille jääkerroksiksi. Tässä valossa ilmasto toipuu tällä hetkellä vedenpaisumuksen jälkiseurauksista (jääkaudesta), eikä muutoksen pääsyy ole ihmisen kasvihuonepäästöissä.

Tällä videolla perustelemme aihetta tarkemmin.